JÄRKYTTÄVÄ PALJASTUS!!!!!!!!

Voiko mihinkään luottaa? Kehuttu ja kuukkeliehdokkuudella palkittu ei sinutella blogi paljastuikin samojen epärehellisten ja moraalittomien aivojen tuotokseksi kuin Hassuja heräämisiä. Järkyttävää. Pöyristyttävää. Nyt tekijä yrittää puhdistautua perustamalla täysin uuden tarinaverstaan. Mutta kannattaako tuollaista blogia lukea, koska eihän siitä nyt voi enää millään tietää että mikä on totta, mikä tarua? No, täytyy kyllä sanoa, että toimittajaa tällainen ei juurikaan hätkähdytä. Toimittajakaan ei nimittäin ole oikeasti toimittaja, minkä teräväpäisempi lukija onkin ehkä jo osannut päätellä.

TOIMITTAJAN KANSALAISMIELIPIDE

Meemit ovat blogimaailman lintuinfluenssa. Juuri kun selviydyttiin en koskaan-listoista alkoi blogeissa kiertää Jungin typologiatesti. Blogisanomat ihmettelee ihmisten testaamisintoa. Yllättävän monet tuntuvat ajattelevan, että tekemällä testin voi nopeasti ja kätevästi saada persoonastaan jotain syvällistä ja yllättävää tietoa joka ei muulla tavalla paljastu. Toimittaja ei ymmärrä tällaista ajattelua. Hän on elänyt itsensä kanssa jo vuosikymmeniä ja uskoo vankkumattomasti, ettei mikään testi voi antaa hänelle salattua tietoa hänen persoonastaan. Mutta joskus voisi tietysti olla hyödyllistä kuunnella kärpäsenä katossa kun Blogisanomien työtoverit purkavat paineitaan toimittajan selän takana. Silloin epäilemättä olisi tarjolla kaikenlaista yllättävää informaatiota, eri asia pystyisikö sitä ottamaan vastaan.

HÄIRIKÖT ARESTIIN

Saara tarttuu omassa kirjoituksessaan tärkeään ja vaikeaan aiheeseen, nimittäin nettikiusaamiseen. Samasta aiheesta käytiin keskustelua vähän aikaisemmin myöskin minhin blogissa, joka nyt tuntuu täysin kadonneen, siis koko blogi. Blogger on ilmeisesti ryhtynyt nielemään blogeja ja minh on siirtynyt vuodatuksen puolelle. Nettikiusaaminen on hankala aihe, koska se tuntuu aina nostavan esiin kysymyksen kumpi oli ensin muna vai kana? Kuka siis kiusaa ketä? Ehkä se kiusattu onkin varsinainen kiusaaja, koska on niin ärsyttävä. Tai sitten kuitenkin päinvastoin. Perinteisesti on suositeltu, että se joka tuntee itsensä kiusatuksi, lähtee muualle. Tämähän on usein ratkaisu koulukiusaamisissakin. Ongelma häipyy kun kiusattu vaihtaa koulua. Mutta kuten Saara kolumnissaan osoittaa, aina tämä ei auta. Kiusattu voi häipyä foorumilta, mutta toiset ovat niin oman häiriköintinsä lumoissa, etteivät edes huomaa kohteensa kadonneen jo muualle. Ja ainahan löytyy uusia ihmisiä, joita voidaan ryhtyä vainoamaan, mikäli halua riittää. 

IHANAT NAISET BLOGISTANIASSA 

Tiedostavat naiset ovat Blogistanin uusi, kiinnostava trendi. Eviiliä pohtii häkellyttävän avoimesti ulkonäköasioita, naiseksi kasvamista, pukeutumista ja naisten ujostelemattomia vatsoja, joka vasta kiinnostava ja hämmentävä trendi onkin. Näkymätön tyttö kirjoittaa yksinäisyydestään ja kommentoi ATM-tyyppien kirjoituksia siitä mitä naiset oikein miehestä haluavat. Maria Kristiina askartelee saman ongelman äärellä. Oma lukunsa ovat tietenkin nämä asemansa jo vakiinnuttaneet supernaiset. Aina räväkkä Elma-täti, jonka hektinen kotielämä nostaa hien toimittajan otsalle, kaura joka väsymättömän optimisesti tasapainottelee viistolla pinnalla äitinä, vaimona, ystävänä, kaverina, elinikäisenä opiskelijana, asiantuntija jne. Hienoa meininkiä. Jatkakaa tytöt.

JOS ET OLISI SINÄ, RAKASTUISITKO SINUUN?

Mutta kyllä miehiltäkin syntyy hienoja tekstejä. Uguksen postaus havahdutti viikonvaihdetunnelmissa olevan toimittajan. "Kuvittele millaista olisi, jos sinä et olisi sinä. Pysähdy miettimään tätä asiaa hetkeksi. Miltä tuntuisi nähdä sinut kadulla, vilkaisisitko toista kertaa tuota kumarassa kulkevaa hahmoa, joka hieman hermostuneesti vilkuilee ympärilleen ihmisvilinässä?... Rakastuisitko sinuun? Oletko juuri sellainen ihminen, jota olet kaivannut, olisitko ainoa joka ymmärtäisi sinua sataprosenttisesti?" Ugus esittää muitakin hämmentäviä kysymyksiä. Jos en olisi minä ja näkisin itseni sattumalta kadulla, kiinnittäisinkö itseeni huomiota? Toimittaja syventyi pohtimaan tätä asiaa niin perusteellisesti, että ajan kuluminen unohtui, kahvi jäähtyi mukissa, ulkona alkoi sataa, mutta sade loppui ja aurinko alkoi jälleen paistaa. Parta kasvoi noin millimetrin, ehkä puolitoista ja ties kuinka kauan tätä hypnoottista tilaa olisi vielä jatkunut ellei sitkeä ääni korvan juuressa olisi toistanut: herää....herää...herää...

UUUSI BLOGI

Näitähän syntyy jatkuvalla syötöllä, tässä nyt yksi niille jotka tykkäävät mieluummin katsella kuvia kuin lukea pitkiä selostuksia.