Blogibaarilla ei taida pyyhkiä kovin hyvin, mikä lienee hyväkin asia. Nuorilla on siis muutakin tekemistä yöaikaan kuin liimautua tietokoneeseensa. Ainoat keskustelunpoikaset ovat syntyneet televisio-ohjelmasta ja kaupungille pämppäämään lähtemisestä. Miksi Blogibaarissa ei puhuta lainkaan bloggaamisesta? Ja miksi Blogibaarissa ei yleensäkään juuri puhuta? Siksikö, että me suomalaiset olemme onnettomia tuppisuita? Vai siksikö, ettei kukaan näe sitä vaivaa, että keksisi jotain puhuttavaa?  Toisin kuin jotkut tuntuvat kuvittelevan, keskustelut eivät synny tyhjästä, eivätkä ne myöskään kovin pitkään jatku omalla painollaan. Jonkun pitää aina keksiä puhuttavaa ja toiset sitten kommentoivat, näin se homma etenee. Ja tässä samaan hintaan vihje kaikille teille jotka surette oman palstanne kommenttien vähäisyyttä. Keskustelkaa niiden ystävällisten ihmisten kanssa, jotka kommentoivat blogeissanne. Syvä hiljaisuus, varsinkin kun se toistuu joka vierailulla, ei välttämättä kannusta lisäkommentointeihin. Ja toinen lisävihje: Kannattaa ottaa myös kommentointiestot pois, mikäli kaipaa kommentteja. Anita Konkka tekikin viisaan ratkaisun ja perusti kommenttikielteisen bloginsa rinnalle kommenttimyönteisen blogin Sanat. Ja näin taas voivat lukijat ja kirjoittajat kohdata toisiaan. On se maailma ihmeellinen!

ET KAI OLE RIIPPUVAINEN?

Veteraaniurheilija on tehnyt järkyttävän havainnon. Vaikka hän liikkuu ja syö säännöllisesti ja on muutenkin toimissaan kadehdittavan tunnollinen ja täsmällinen, on paratiisissa kuitenkin käärme. Hän on löytänyt itsestään riippuvuusongelman. Hän on riippuvainen blogeista ja kyselee huolissaan, onko mahdollisesti lukijakunnan joukossa muitakin hänenlaisiaan surkuteltavia riippuvaisia, heikkoja ihmisiä? No onko? Mitä tuumitte? Oletteko heikkoja ja riippuvaisia? Ainakin Terapian tarpeessa tunnutaan potevan keskimääräisen ankaraa nettiriippuvuutta ja Vuodatuksen ongelmat olivat jo viedä hermot. Tosin hän ei kyllä ollut ainoa. Vuodatuksen bloggaajat varautuivat pikkukatkokseen tiistaina, mutta sitten tulikin ilmoitus hätäsiirrosta ja Vuodatus oli osittain pimeänä vielä keskiviikkonakin, eivätkä kaikkien blogit toimi vieläkään normaalisti. Kyllä Tuomaksella on ollut hommia, lieneekö terapian tarpeessa hänkin tässä vaiheessa.

OSUUKO PILKKAKIRVES OMAAN POLVEEN?

Maalainen on Blogisanomien pahin kilpailija. Nytkin hän ehti jo esittelemään listalle äskettäin liitetyt poliittiset blogit, joten meidän ei tarvitse sitä tehdä. Maalainen täyttää kaikki blogiriippuvaisen huolestuttavat merkit. Nyt hän kokeilee voimiaan myös parodian tekijänä ja on siellä muitakin innokkaita tuttuja kokeilemassa kuinka pikkuilkeitä he oikeastaan osaavat olla. Mutta parodia on taitolaji (no mikäpä ei) ja sitäkin voisi ehkä joskus pysähtyä miettimään, että ketä tässä maailmassa oikeastaan kannattaa pilkata. Pilkkakirves on hyvä ase oikeassa paikassa, mutta sen oikean paikan löytyminen saattaa usein olla yllättävän hankalaa.

KILTTEYS KADOKSISSA

Miehet pohtivat kiltteyttä. Pekka Nykänen teki sen kiinnostavan havainnon, että Raamattu ei tiedä mitään kiltteydestä. No ystävällisyydesta ja lempeydestä Raamatun kirjoittajat olivat sentään kuulleet etäisiä huhuja. Mikä on kiltteyden ja ystävällisyyden ero? Tähän pureutuu tiedemies ja tunnustaa samalla olevansa alaluokkainen öykkäri, riitapukari ja kaikin tavoin huono ihminen.

UUSI BLOGI!

Kirjoista ja lukemisesta kiinnostuneet ovat saaneet luettavakseen uuden, asiallisen blogin. Hienoa!

ARMAS KYYKYTTÄÄ!

Käymälässä eletään nyt surun ja ilon aikoja. Toisaalta Käymälän kurssi on ollut lievässä alamäessä, mikä aina tekee bloggaajan alakuloiseksi, olipa hän millainen yli-ihminen tahansa. Toisaalta pienetkin menestykset aina hytkäyttävät ja Käymälästähän on päätynyt loistava lause Varjofinlandiaan, mitä onnenpotkua bloggaajan pitää tietysti maistella useammankin päivän ajan. Eikä tästä menestyksestä mene maku yhtä nopeasti kuin purukumista koska Varjofinlandia tulee nousemaan koulujen opetusohjelmaan suoraan siihen Seitsemän veljeksen rinnalle, niin kuin oikein onkin niille koululaisille. Mutta miten pitäisi arvioida tätä blogia joka on sekoitus kaunokirjallisuutta, filosofiaa ja omien pakkomielteiden esittelyä jonkinlaisina yleispätevinä ja maailmaa selittävinä totuuksina? Tässä on blogi, jolla olisi edellytykset nostattaa tunteita, mikäli jollakin vain olisi aikaa perehtyä sen sisältämään informaatioon. Mutta kovin lukijaystävällinen tämä ei ole, vaan voisi sanoa, että tämä vaatii lukijalta luultavasti jonkin verran enemmän kuin kirjoittajalta. Mutta miksi kaiken pitäisikään olla niin helppoa? Älkää olko tuollaisia nynnyjä, jotka vaativat pelkkää ranskanpullaa pureskeltavakseen. Omaksukaa tämä konservatiivinen käsitys ihmisten tehtävästä maailmassa. Naisten tehtävä on olla kauniita ja miesten hyviä ja siinä se. Sisällöltään tässä blogissa voisi olla paljonkin lööppiainesta, mutta taiteellisuutta tavoitteleva ilmiasu joka saattaa johtua pelkästään kirjoittajan esoteerisyydestä hiukan laskee noteerausta. Armas ei liittäisi tätä blogiaan suosikkeihinsa, mutta antaa anteeksi niille jotka niin tekevät.


Pysäyttävä blogi.



"Minulla on mielipiteitä ja pätemisentarvetta, tykkään ja yökkään asioille, olen ruumisti ja teeskentelijä. Mitä sitten? Niin olet sinäkin."
Tiedemies