Blogien yhteisöllisyys jaksaa puhuttaa. Onko yhteisöllisyys hyvä vai
paha? Hallitaanko sinua linkein? Muutatko käyttäytymistäsi kun huomaat
että sinuun on linkitetty? Oletko rakki joka puree hyväilijän kättä?
Vai vikisetkö kesysti linkittäjällesi vaikka sisuksissasi jyllää äreä
leijona joka haluaisi näyttää mitä kuuluu ja kuka käskee. Vaan kun ei
uskalla kun siellä on se linkki, joka saattaa poistua mikäli lopetat
mielistelyn. On ihmisiä,
jotka pystyvät lukemaan blogeissa olevia linkkilistoja kuin
ennustajaeukko teenporoja. Linkkilistalta poistaminen on suuttumuksen
osoitus ja linkkaamatta jättäminen se vasta voimakas kannanotto onkin,
kuten Karrikin
on saanut huomata. Häntä kiinnostaa kaksi mystistä ihailijaa, jotka
käyvät häntä katsomassa, mutta eivät koskaan puhu mitään. "Miksi
nämä kaksi jaksavat seurata juttujani, kun niin monet yleensä
kirjallisuudesta, runoudesta tai kulttuurista kiinnostuneet selvästi ja
kategorisesti ja mielenosoituksellisesti kieltäytyvät linkkaamasta
minuun, vaikka heidän linkkinsä minun sivuiltani löytyvätkin."
Sehän se ahdistaa toimittajankin mieltä, että miksi kaikki eivät halua
linkittää Blogisanomia sivuilleen. Se on mielenosoitus, ilmiselvästi,
varsinkin jos linkkilistasta löytyy kamala kilpailijamme, tuo
Blogistanin Pravda. Samalla
hintaa Karri lähettää viestin "tietyille kirjailijoille", joiden blogit
puuttuvat hänen linkkilistaltaan. Syynä puuttumiseen on se että blogi
on enemmän kiinnostunut jostain muusta kuin kirjallisista tai
esteettisistä kysymyksistä eli siellä soitetaan suuta. " listani on heijastettava myös esteettisiä mieltymyksiäni: mieluummin siis Leevi Lehto kuin Panu Rajala...."
Nyt tiettyjen kirjailijoiden kannattaa kipittää Karrin blogiin
tuohtumaan siitä ettei heidän suunsoittoblogiaan ole kelpuutettu
linkkilistalle. Mutta sekö on linkkilistojen tarkoitus, että niillä
osoitettaan meille paikkamme blogosfäärissä? Ja me emme uskalla hyppiä
näkymättömien rajojen yli, jotka kuitenkin enimmäkseen ovat omien
loistavien korviemme välissä sijaitsevia varsin tyhjänpäiväisiä
rakennelmia.
In memoriam?
Jäädykepiirikunta veti sitten maton ihailijoidensa alta. Hetken Vt antoi ymmärtää olevansa etäistä sukua Vuokratontin hemmolle, mutta aamun tullen iski katumus ja salaperäisyyden varjo laskeutui katoamisen ylle. Ensimmäiset keskustelut on jo käyty asian tiimoilta. Sun äidilles tämä
on varmaan kova isku ja kaikille muillekin tietysti. Voi voi, ei kyllä
näköjään voi mihinkään luottaa. Mutta kuten Sun äitiskin toteaa, jotain
kovin tuttua ja turvallista löytyy tästä blogista. Nettihäiriköintiin kyllästynyt traumaimuri Tristan
päätti sitten lopettaa bloginsa, vaihtaa nimimerkkiä ja häipyä muihin
maisemiin. Tällaiset uutiset ovat aina surullisia, mutta erityisen
surullisia ne ovat juorulehden toimittajille, koska tämä hankaloittaa
huomattavasti meidän työtämme. Miten me nyt sitten pysymme Tristanin
jäljillä ja raportoimme hänen edesottamuksistaan kun emme tiedä kuka ja
missä hän on? Ikävä jos taas tulee sapiskaa siitä, että on jäänyt jokin
mainio juttu kommentoimatta tässä lehdessä.
Onko ihminen apina?
Kuten on tullut tunnetuksi, inhoamme täällä meemejä, mutta ehkä tuo Pinserin
meemi olisi tässä tilanteessa ihan hyvä, eli sitä kainalosauvana
käyttäen voisi olla helpompi levittyä vieraisiin ja kenties
vihamielisiltäkin tuntuviin blogeihin ja heittää kehiin muutama
kommentti ja linkitys ihan vain merkiksi itselleen että pystyy
luopumaan joistakin ennakkoluuloistaan. Meemi onkin levinnyt
kiitettävästi, kiitos apinamenneisyytemme. Ainakin Katsauksen, Myllerrysten ja Sanojen kuuliaiset tytöt, sekä tietysti ahkera Sedis ja aina valmis Veteraaniurheilija, kuin myös Benrope omalla pidättyväisellä tavallaan ovat reagoineet meemiin. Mutta tietenkin on heitä jotka eivät käskytettynä tee yhtään mitään. Ja suurin osa tietysti jatkaa blogielämäänsä meemeistä piittaamatta, lepo heille.
Listapippeli!
Uusi vilkkaasti elävä top-lista
puhuttaa ja on aiheuttanut jo todellisen joukkoliikkeen. Blogilistan
klikkaaminen on muuttunut äänestämiseksi ja jotkut ihmiset ovat nyt jo
muuttaneet käyttäytymistään ja välttävät ärsyttävien blogien
klikkaamista jotta ne eivät turhanpäiten nousisi blogilistalla. Onevice
suunnitteli Mitvitin toiveesta Listapippelin joka kasvaa ja kutistuu
sen mukaan miten oma blogi on nousussa tai laskussa top-listalla.
Kaunis idea ja jotkut naisbloggaajat ovat jo ehtineet aprikoida kuinka
tämä pippeli heidän blogiinsa sopii. Ehkä naisille pitäisi suunnitella
blogitissi joka kasvaa latteasta AA kupista muhkeaan DD kuppiin?
Paremmat ehdotukset, joita toivottavasti löytyy, Oneviceen.
Totta vai tarua? Kas siinä kysymys
Myös tosielämän ja nettielämän välinen suhde jaksaa mietityttää. Onko vaniljasuklaan blogi faktaa vai fiktiota?Entäs Poppyn
tarinat? Siellä on pientä hermostumista jo ilmassa suorastaan. Sama asia nousi esiin myös SusuPetalin vinkeiden novellien saattelemana. Kirjoittaako typykkä suoraan vai epäsuorasti omasta elämästään?Ja onko sillä väliä?
Kommenttiystävällisiä blogeja
Henri kirjoittaa blogiinsa runoja ja odottaa kommentteja, antakaa niitä hänelle, auttakaa miestä kehittymään.Maria on muuten vain ilmoittanut, että hänen bloginsa on kommenttimyönteinen. Myös kirjoittajat tunnetusti
ilahtuvat saadessaan palautetta, vaikka eivät siitä erikseen
mainitsisikaan. Kirjoittajablogien joukkoon on nyt
ilmestynyt Justus,
joka kamppailee uskonnon ja itsensä toteuttamisen ristipaineissa, hänen
kommenttimyönteisyydestään ei ehkä kannattaisi arvailla mitään, mutta
en jaksa keksiä enää uutta otsikkoa, alkaa jo muutenkin taas uuvuttaa
tämä lehdenteko.
"Surullinen ja opettavainen tositarina siitä mitä voi tapahtua, kun mies tuntee itsensä sisäpiirien hylkimäksi. Taiteilijatalon kantakapakkaan ilmaantui perjantai-iltana mies haulikon kanssa."
-Sanat
Laajentakaa sisäpiiriänne ystävät. Ja muistakaa että toimittaja
rakastaa teitä kaikkia! Niin, juuri sinuakin jota ei tällä kertaa
aviisissamme mainittu!
torstai, 27. lokakuu 2005
Kommentit