Metablogeja syntyy ja kuolee nopeammin kuin tällainen hitaampi  ihminen ehtii raportoida. Sellainenkin blogi ehti vähän aikaa vaikuttaa kuin Pinnan alla, ja sen tarkoitus oli poimia esiin Blogilistan peräpäästä blogituotoksia, mutta kun piti tänään pistää se lehteen, niin eipä sitä enää löytynytkään.

Mutta onneksi vakiintuneet nimet muistavat metabloggauksen merkityksen, viime aikoina esim Scilla on halunnut keskittyä esittelemään blogeja ja kaikkea bloggaukseen liittyvää, samoin näkymä rannalta on ollut blogivoittoinen. Lentävä juustokaan ei pääse irti blogeihin liittyvistä pohdinnoista Blogstarista puhumattakaan. Toimittaja ymmärtää tämän metatrendin hyvin, onhan hän itse henkeen ja vereen metabloggaaja, jonka elämä ja kuolema suorastaan säälittävissä määrin pyörii bloggaamisen ympärillä. Perinteisesti metabloggaus on ollut halpa ja hyvä keino ostaa omalle blogille suosiota, mutta tälläkin alueella on kilpailu vakavasti kiristymässä. Joskus blogeja lukiessa tulee sellainenkin kerettiläinen ajatus, että kannattaisikohan palauttaa mieleen laaja maailma kaikkine ihmeellisine ilmiöineen, joka on siinä ympärillä mikäli vain malttaa irrottaa katseensa ruudusta. Ja voi kun vielä olisi olemassa blogeja joiden sisältönä olisi jokin muu kuin muiden ihmisten blogit. Ei ihme että Birdyäkin on alkanut väsyttää. No pata kattilaa tässä tietysti soimaa ja ehkä olemme vain ahdistuneita huomatessamme ettei meitä enää tarvita. Pitäisi ehkä ryhtyä harjoittamaan ihan oikeaa kansalaisjournalismia, mutta kun ei millään viitsisi. Sijoitus Luetuimmat listalla nousee niin kivasti kun bloggaa muiden blogeista ja vuoroin puolustaa ja vuoroin arvostelee niitä sen mukaan kuin nyt sattuu omaan mielentilaan sopimaan tai muuten tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Milloinhan syntyy ensimmäinen metametablogi, siis blogi joka arvioi metablogeja? Kas tässä ilmainen vinkki jollekin työtä pelkäämättömälle.

Hellitä jo, ei se auta

Vielä ei ilmeisesti ole kaikille mennyt perille, että oman bloginsa sijoitusta Top-listalla ei voi nostaa klikkailemalla omaa blogiaan esim. 1800 kertaa viikossa kuten joku omaan ulosantiinsa ihastunut on tehnyt, joten ystävällinen Samik tarjoaa kaikille ilmaisen ergonomiavihjeen. Kasa on laskeskellut, että moinen ahkerointi merkitsee oman blogin klikkaamista neljän minuutin välein. Oikeastaan ihmetyttää, ettei ole syntynyt yhtään terapiablogia jossa toplistan seuraamisen vuoksi pohjaan palaneet bloggaajat voisivat käydä hakemassa neuvoja ja ymmärrystä.

Riitta kyllästyi sukupuolisortoon

Toimittajien invaasio jaksaa puhuttaa. Riitta ehti hiukan suutahtaa kun radio-ohjelmassa oli ohitettu hänen panoksensa mitä Blogilistan syntyyn tulee ja Isä Aurinkoistakin kutsuttu nettiharrastelijaksi. Riitan ansaitusta purkauksesta sukeutui varsin värikäs keskustelu. Riitta ei nyt selvästikään ole  vielä ymmärtänyt, että naiselle paras tunnustus on kun hänen miehensä saa tunnustusta ja etenee yhteiskunnassa. Itsekkäästi vaan halutaan oma nimi ja naama esille ja kunniaa ja mainetta. No Tuija Aalto huomasi erehdyksensä ja ehdotti Riitalle yhteistä iltaa kaljatuopin ääressä, koska he kuitenkin todennäköisesti ovat monista asioista aivan samaa mieltä. Timo, jonka mielentilasta herkkähermoisempi voisi jo huolestua, ilmoittautui oitis seuralaiseksi rouville, koska hänhän nyt hankkiutuu Tampereelle aivan tuossa tuokiossa ja on muutenkin menossa tapaamaan blogituttuja. Ilmeisesti hänen on onnistunut jotenkin addiktoitua  blogitapaamisiin, mikä tuntuu aika uskomattomalta sen lievästi ankealta vaikuttaneen Turun keikan jälkeen. Mutta ehkäpä jotkut tuntevat viettymystä yleiseen surkeuteen. Salarouvien tapaaminen tuntuisi toimittajan mielestä huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Saattaisipa myös tuo kauran mainostama bloggaajien vapputapaaminen tuossa itsenäisyyspäivän tienoilla kiinnostaa useita muitakin.

Hohhoijaa, taas haukuttiin blogeja

Sanomalehtien kolumnistit ovat saaneet itselleen blogeista mieluisen puruluun. Nyt saavat bloggaavat journalistitkin osansa kun Metro-lehden suuri poika on lausunut painavan sanansa. Bloggaavien toimittajien roolia Blogistanissa on miettinyt ainakin Visa Kopu, Media=Blogi ja Schitzo-Janne, jonka kommenttipalstalla on syntynyt kiihkeähköäkin keskustelua siitä onko blogeilla merkitystä ja ovatko ne kansalaisjournalismia. Ikään kuin sillä nyt olisi väliä että ovatko ne kansalaisjournalismia. Kuten Blogisanomien uudeksi auktoriteeksi hiljaa nousuaan tekevä Mitvitkin toteaa:" Jos blogi koskettaa yhtä ihmistä - kirjoittajaansa - se on merkittävä. Eikä minun tarvitse edes hirveästi romantisoida voidakseni sanoa, että pystyn katsomaan edellistä lausetta nauramatta."Juuso Hyvärinen analysoi omassa postauksessaan syitä siihen miksi blogit ovat nyt hermostuttaneet printtimedioiden edustajat. Hän päätyy ajatukseen, että toimittajat pelkäävät kadottavansa yleisönsä kun ihmiset ryhtyvät itse tuottajiksi. Kuka enää viitsii maksaa rahaa toimittajien kyhäämistä paperilehdistä kun itse saa tuottaa omaa hienoa verkkojulkaisua nettiin? Toisaalta toimittajat saattavat pelätä myös ostavan yleisönsä ihan muuten vain tukahtuvan ylenpalttiseen informaatioähkyyn ja menettävän mielenkiintonsa kaikkeen. Blogstar puolestaan kehottaa kriittisiä kolumnisteja katsomaan blogeja suurempana kokonaisuutena. Kysymys ei niinkään ole siitä, että isosta joukosta voisi seuloa esiin yhden hyvän blogin, jota sitten haluaa lukea. Vaan siitä, että suosikkilistalleen voi koota itseään miellyttävän kokonaisuuden. 

Luo oma henkilöbrändi

Millainen on henkilöbrändisi, bloggaaja? Oletko tullut ajatelleeksi, että rakennat sitä postaus postaukselta? Joko tarkoituksella tai sitten huomaamattasi, kuten Merten omassa kommenttilaatikossaan toteaa. Millainen henkilöbrändi on Ikkunaiineksellä? Veloenalla? Tai sinulla itselläsi. Millainen on Blogisanomien henkilöbändi? No älkää kertoko, ehkä nukumme yömme rauhaisammin, kun emme tiedä. Joka tapauksessa näyttää siltä, että kysyntää olisi henkilöbrändeillä ja blogeilla joissa keskitytään johonkin muuhun kuin bloggaamiseen. Ihan totta ihmiset, ajatelkaa nyt vähän. Sisäsiittoisuus voi olla hauska harrastus, mutta siinä on omat vesipäisyyden riskinsä.

Opastusta naisten kaatoon, miehet maatuvat

Nyt on ATM-miesten valitukseen vastattu ja ryhdytty julkaisemaan opasta naisenkaatoon. Ihmissuhdeblogissa näitä ohjeita sitten puidaan tuttuun tyyliin, eli ketkä nyt sitten ovatkaan maailmankaikkeuden suurimpia kusipäitä, tytöt vai pojat? Voi hyvä ihme sentään.

On niin rauhallista,  että melkein kuulee
tyvilahon nousevan. Uskaltaisin väittää,
että täällä on ainutlaatuinen niukkuuden
ylitarjonta.

-Rupuranta