Ystävänpäivä oli ja meni, eikä se tainnut ketään meistä suuresti hetkauttaa, vaikka Feenix
ilmoittikin että ystävänä päivänä saa ja pitääkin rakastaa.
Ystävänpäivänä voi muistaa vanhoja tuttuja, mutta aina se ei ole niin
helppoa kuten SusuPetal omassa ystävänpäivätarinassaan todistaa. Miehisen version ystäväpäivän tarinasta voi käydä lukemassa Arinalta. Sosiaalinen elämä on kuin kalanmaksaöljyä, epäilemättä terveellistä, mutta ilmankin tulee toimeen, ainakin Jenni on sitä mieltä.
Mealla on ystävyydestä hiukan romanttisempi näkemys.Ystävyyden
erottaa kaveruudesta ja toveruudesta luottamus: ystävään voi luottaa,
hänen käsiinsä uskoisi itsensä ja hänen tietää olevan läsnä, vaikka hän
olisi matkojen takana. Myös Sun äitis
alkoi Mean innoittamana miettiä ystävyyksiään ja toteaa, että eniten
aikaa sitä tulee vietettyä blogiystäviensä kanssa. Tuttu ilmiö! Veloena taas ajattelee, että ystävyys on sitä todellisinta rakkautta. Gloomy sundayssa taas haikaillaan miesten perään. No kukapa ei.
Mutta onko nyt niin, että raja jälleen railona aukeaa sukupuolten
välillä tässäkin asiassa? Tasan eivät ainakaan näytä käyvän
onnenlahjat, mikäli tosiaan on niin kuin Mediaope
väittää, eikä miehillä olisi ystäviä, ainakaan sellaisia jotka
täyttäisivät naisten epäilemättä hyvinkin ankarat ystävyyden
laatukriteerit. Earl Grey on puolestaan havahtunut huomaamaan miten hienoa on kun oma valokuva keikkuu mummun kirjahyllyssä: todiste siitä, että minä kuulun johonkin, olen osa jotain isompaa ja hienompaa.
Mummut ovat kyllä ihania ja omalla tavallaan ikuisia, koska aina tulee
uusia mummuja, sille ei mahda mitään vaikka omalla kohdalla toivoisikin
jotenkin voivansa viivyttää kohtaloa. Moni varmaan jakaa Näkymättömän tytön
hiljaisen huokauksen. Ystäviä olisi, mutta kun ei oikein jaksa muistaa
niitä, ei ystävänpäivänä eikä muutenkaan. Emmehän me oikein muuta enää
jaksa ja viitsi kuin tehdä työtä ja kuntoilla että jaksamme tehdä
työtä. Mutta jos jaksaisimme, kannattaisi ehkä käydä Pastanjauhannasta bongaamassa reseptejä. Ruoka on aika helppo tapa hemmotella ystäviä, nimittäin jos osaa kokata.
Yrittänyttä laitetaan ja muita tuoreita blogitapauksia
Petja raportoi blogissaan tiestään yrittäjäksi. Yrittäjällä on oltava mielessään tavoite, se minne hän on menossa ja mihin hän vie yrityksen mennessään.
Sepä se, mutta miten vaikea ihmispolon onkaan tietää minne hän on
menossa. Kaikenlaista sitä kuulkaa on tähän mennessä yritetty.
Kirjalliset blogit saavat mukavaa täydennystä kun tankarunoja rustannut
Minna on päässyt
tuotekehittelyssään uudelle asteelle ja on valmis lanseeraamaan uuden
runomuodon, rangan. Jäämme seuraamaan millaisia rankoja Minna
näytteille asettaa. Ylös on uusi alas taas tarkoittaa katsomista toisin, kenties avarakatseisemmin ilman itsestäänselvyyttä ja jopa ilman selvyyttä. Niin, mitäpä me selvyydellä tekisimmekään. Tietoja koneesta blogi tarjoaa, kuten nimikin osoittaa, miehekästä informaatiota elämästä tietokoneen kanssa.
Conan-kuumetta
Conan O'Brienin vierailua on seurattu henkeä pidättäen. Osa väestä tunnustautuu suorastaan faneiksi. Tiia on osoittanut suoranaista sissi-henkeä vaaniessaan Conania ja saanut napattua jopa peräti valokuvan Conanin autosta. Herttinen. Toiset jakavat muuten vain auliisti informaatiota tästä merkkitapahtumasta. Mediatakomossa saatiin Conan tervehtimään Rovaniemeläisiä, ihan kuin Rovaniemeläisiä ei tulisi muuten tervehdittyä kuin pakottamalla. Uutisvideoitakin on tarjolla (via Pinseri)
Rouvien kanssa marjaan
Onnittelut Sedikselle
nätistä potretista ministerin kanssa. Tummaa ja vaaleaa skandinaavista
kauneutta ja komeutta rinta rinnan. Eikä kumpikaan todellakaan näytä
mitenkään pahviselta. Schizo-Jannella
on ratkaisematon ongelma. Naisten rintakuvat aiheuttavat toisaalta
spontaanin kävijäryntäyksen, mutta merkitsevät samalla yhden tilaajan
menettämistä. Mikä neuvoksi? Kummat ovat tärkeämpiä, tilaajat vai
tissien tirkistelijät? Blogisanomat joka mielellään jakaa neuvoja
kenenkään pyytämättä, ehdottaa ettei Janne miettisi kummankaan
kävijäryhmän mielihaluja vaan keskittyisi omaan mielihyväänsä niin kuin
kuka tahansa normaali bloggaaja. Ratin takana taas ihmetellään, että mikä naisiin on mennyt, kun ovat autokuskeina käyneet niin röyhkeiksi.Propaganda-arkistossakin
on jotain valittamista naisten käytöstapojen suhteen. Maailmanloppuahan
se ennustaa jos naisetkin käyvät röyhkeiksi. Ei ole enää mikään pyhää,
tämä on suurempi häväistys kuin Muhammed-pilakuvat konsaan.
Siivotonta menoa
Kevät tulee ja mitä ihanissa naisissa
mietitään? No tietenkin siivousta. Mitäpä naiset keväällä muuta
miettisivät. Ja ketä tästä pitäisi syyttää, naisia vai miehiä? Enpä
tiedä muuta sanoa kuin että jossain on vikaa, kun siivoamisesta riittää
näin paljon juttua. Rita Maestra on
puolestaan pohtinut huumorintajua. Nyt on saatu oikein faktaa siitä,
että naiset tykkäävät miehistä jotka saavat heidät nauramaan. Ja miehet
taas naisista jotka nauravat heidän jutuilleen. Niinpä, tuota sietää
kyllä itse kunkin miettiä. Monia muitakin asioita sietää tietysti
miettiä. Lotta joutuu nyt
lähinnä miettimään että mistä löytäisi uuden työpaikan, koska entinen
meni alta hiukan liian kärjekkäiden mielipiteiden vuoksi joita hän
blogissaan esitteli. No eivät ne kansanedustajatkaan mitään kestä.
Mutta kohtahan ne on vaalit tulossa taas, joten ei muuta kuin Lotta
eduskuntaan! Siellä kommenttipuolella taisi sellaista henkeä jo hiukan
esiintyäkin.
Väriä elämään
Minkä värinen on aurasi? Onko se lila niin kuin Scillalla? Parnassossa
povataan uskonnosta seuraavaa suurta buumia ja luvataan sen jo näkyvän
seuraavassa lehdessä. Vieltä toistaiseksi buumi ei Blogistaniassa kovin
hyvin näy. Uskontoblogit eivät kärkisijoilla pompi. Pääsielunhoitajamme
Pällikin on ollut pitkään vaiti.
Paljon on taas Blogistaniassa tapahtunut ja paljon jää taas
kertomatta. Niin monta hyvää blogia linkkaamatta, mutta pakko
lopettaa tältä päivältä ja siirtyä muihin tehtäviin.
Olen masentunut, virallisesti, lääketieteellisesti, normaalisti. Yksi kolmestasadastatuhannesta.
-Viive
keskiviikko, 15. helmikuu 2006
Kommentit