Skandaalinkäryistä nauttiville on ollut tarjolla nannaa. Oikeustoimien
uhka leijuu Blogistanian yllä ja kiistan synkeät juuret johtavat,
minnekä muuallekaan kuin keskustelupalstojen sylttytehtaalle. Kiistan
kummatkin osapuolet tuntevat itsensä loukatuiksi, kiusatuiksi ja
väärinymmärretyiksi, mutta kumpi osapuoli on oikeassa? Kumpaa on
kiusattu enemmän? Kuka aloitti? Kumpi ansaitsee myötätuntomme? Rintamat
näyttävät olevan varsin kaukana toisistaan. Hurinan blogissa Iinekselle uskolliset yhdistävät voimansa. Trisin blogissa asiaan tarjoillaan vähän toisenlaista näkökulmaa. Kompostikin
avasi oman suljettuna olleen bloginsa tuodakseen esiin oman
näkökulmansa. Kaikkien alojen suvereenina asiantuntijana toimittaja
voisi sanoa kiistan kaikille osapuolille, että unohtakaa koko juttu.
Paljon porua, vähän villoja on luvassa tuollaisesta touhusta.
Kirjatulvahälytys
Onko kirjoja liikaa? No totta mooses, ainakin jos on kirjakauppias Saaraa uskominen. Kyllä Saara tietää ja on valmis seisomaan sanojensa takana. Anita Konkka
on samaa mieltä, ei kirjoja tarvitsisi pukata ilmoille niin usein koska
hänkään ei saa kirjaa julki edes joka toinen vuosi. Mutta onneksi
hänellä on pitkä (joskin tietysti hiukan kapea) apuraha, minkä turvin
pakertaa. Toista se on kirjailijoiden paarialuokalla joka yrittää tulla
toimeen kirjamyynnillä, lehtijutuilla ja opetustehtävillä. Scriptoriumista löytynyt juttu Haluatko kirjailijaksi, helppoa ja hauskaa kolahti ainakin Jatulintarhan Jennyyn ja Hahmoon.
Juttua kun lukee ei luulisi kirjatulvan olevan niin suuri ongelma.
Kirjojen julkaiseminenhan näyttää vaikealta. Jennykin voitti Portin
novellikilpailun, mikä on melkoinen suoritus, mutta kustantamoiden ovet
eivät silti vain aukene. Missä vika? Kässärissä vai
kustantamoissa? Toiset
ne osaavat tarinan kertomisen taidon ja lopettavat bloginsa
tyylikkäästi. Lukija jää pähkäilemaan kahden vaihtoehdon väliin.
Päättyikö Kirjaksi? blogi kustannussopimukseen vai haaveiden
kariutumiseen? Mitä arvelette? Blogejakin on liikaa, siksi bloggaajat
käyttävät kaiken kekseliäisyytensä saadakseen lukijoita. Vai mitä
sanotte vaikkapa tästä loistavasta tarjouksesta. Kun luette kaksi juttua tästä blogista, loput saa lukea ilmaiseksi. Onpa anteliasta tosiaan.
Mielenmaisemia
Marleena
on huomannut, että keski-ikäisyydessä on se hyvä puoli että voi jo
muistella menneitä. Kovin nuorellahan tätä menneisyysaspektia ei
samalla tavalla ole. Mutta menneisyytemme ihmiset saattavat muistaa
asiat kovin eri tavalla kuin itse ne muistamme, mutta senhän ei
tarvitse olla mitenkään ikävä juttu, vaan pelkästään kiinnostavaa.
Aikuisena voi myös leikkiä. Käykää katsomassa Kirja-addiktin mielenmaisemaa, hänen vaaleanpunainen huoneensa alkaa valmistua. Millaisia huoneita teissä sijaitsee, oletko miettineet?
Kevättä rinnassa
Kevään valo paljastaa julmasti myöskin rumuuden ja senpä vuoksi hiljaiseloa viettänyt ruma nainenkin
on taas virkistynyt sen verran että muistaa syytellä muita siitä kuinka
väärin nämä kohtelevat rumia ihmisiä. Ja AT-miehille menee taas
terveiset. AT miehet ovat nirsoja, siinä heidän koko maanpäällinen
helvettinsä. Laskekaa vaatimustasoa, tyytykää rumempaan ja lopettakaa
valittaminen.
Tempus fugit
Herkulla
on ollut nopea viikko. Hän elää vielä maanantaita, vaikka nyt on jo
torstai. Tietysti on hienoa kun viikonloppu häämöttää, mutta onko se
todellakin noin ihanaa jos elämän ainutkertaiset päivät kuluvat noin
nopeasti? Toimittaja elää aivan päinvastaisessa todellisuudessa ja
toivoo ajan rientävän mahdollisimman hitaasti. Liian monta dead lineä
häämöttää eikä mitään ehdi tehdä kun on pakko kaiket päivät roikkua
netissä.
Filosofisia pohdintoja
Bloggaajat osaavat suhtautua intohimoisesti melkein mihin asiaan tahansa, jopa filosofiaan. Androgyynihullumies
kykeni provoisoimaan mammuttikeskustelun sanomalla "Joopa joo" Niin
& näin lehdestä napsaistun katkelman perään. Intohimoista väkeä nuo
filosofit. Paskiainen
ottaa uudenkarheassa blogissaan ärhäkkäästi kantaa feminismin puolesta
ja vastustaa ennakkoluuloja. Mutta ennakkoluulotkin ovat siitä hankala
juttu, että monesti se mikä minusta näyttää ennakkoluuloisuudelta onkin
sille toiselle hyvin perusteltu vakaumus ja taas päinvastoin. Mistä
saadaan pätevät kriteerit joiden avulla voimme yksimielisesti erottaa
ennakkoluulon perustellusta vakaumuksesta kun pohjimmiltaan koko elämä
kuitenkin perustuu eriasteisiin uskomuksiin? No filosofeilla ehkä olisi tähän jokin näkemys, mutta harvemmin niillä on halua/kykyä ilmaista näkemyksensä niin että siitä jotain ymmärtäisi.
Olkoot naiset tasa-arvoisia - keskenään.
-Arina
Hyvää loppuviikkoa!
torstai, 9. maaliskuu 2006
Kommentit