Skandaalinkäryistä nauttiville on ollut tarjolla nannaa. Oikeustoimien uhka leijuu Blogistanian yllä ja kiistan synkeät juuret johtavat, minnekä muuallekaan kuin keskustelupalstojen sylttytehtaalle. Kiistan kummatkin osapuolet tuntevat itsensä loukatuiksi, kiusatuiksi ja väärinymmärretyiksi, mutta kumpi osapuoli on oikeassa? Kumpaa on kiusattu enemmän? Kuka aloitti? Kumpi ansaitsee myötätuntomme? Rintamat näyttävät olevan varsin kaukana toisistaan. Hurinan blogissa Iinekselle uskolliset yhdistävät voimansa. Trisin blogissa asiaan tarjoillaan vähän toisenlaista näkökulmaa. Kompostikin avasi oman suljettuna olleen bloginsa tuodakseen esiin oman näkökulmansa. Kaikkien alojen suvereenina asiantuntijana toimittaja voisi sanoa kiistan kaikille osapuolille, että unohtakaa koko juttu. Paljon porua, vähän villoja on luvassa tuollaisesta touhusta.

Kirjatulvahälytys

Onko kirjoja liikaa? No totta mooses, ainakin jos on kirjakauppias Saaraa uskominen. Kyllä Saara tietää ja on valmis seisomaan sanojensa takana. Anita Konkka on samaa mieltä, ei kirjoja tarvitsisi pukata ilmoille niin usein koska hänkään ei saa kirjaa julki edes joka toinen vuosi. Mutta onneksi hänellä on pitkä (joskin tietysti hiukan kapea) apuraha, minkä turvin pakertaa. Toista se on kirjailijoiden paarialuokalla joka yrittää tulla toimeen kirjamyynnillä, lehtijutuilla ja opetustehtävillä.  Scriptoriumista  löytynyt juttu Haluatko kirjailijaksi, helppoa ja hauskaa kolahti ainakin Jatulintarhan Jennyyn ja Hahmoon. Juttua kun lukee ei luulisi kirjatulvan olevan niin suuri ongelma. Kirjojen julkaiseminenhan näyttää vaikealta. Jennykin voitti Portin novellikilpailun, mikä on melkoinen suoritus, mutta kustantamoiden ovet eivät silti vain aukene. Missä vika? Kässärissä vai kustantamoissa?  Toiset ne osaavat tarinan kertomisen taidon ja lopettavat bloginsa tyylikkäästi. Lukija jää pähkäilemaan kahden vaihtoehdon väliin. Päättyikö Kirjaksi? blogi kustannussopimukseen vai haaveiden kariutumiseen? Mitä arvelette? Blogejakin on liikaa, siksi bloggaajat käyttävät kaiken kekseliäisyytensä saadakseen lukijoita. Vai mitä sanotte vaikkapa tästä loistavasta tarjouksesta. Kun luette kaksi juttua tästä blogista, loput saa lukea ilmaiseksi. Onpa anteliasta tosiaan.

Mielenmaisemia

Marleena on huomannut, että keski-ikäisyydessä on se hyvä puoli että voi jo muistella menneitä. Kovin nuorellahan tätä menneisyysaspektia ei samalla tavalla ole. Mutta menneisyytemme ihmiset saattavat muistaa asiat kovin eri tavalla kuin itse ne muistamme, mutta senhän ei tarvitse olla mitenkään ikävä juttu, vaan pelkästään kiinnostavaa. Aikuisena voi myös leikkiä. Käykää katsomassa Kirja-addiktin mielenmaisemaa, hänen vaaleanpunainen huoneensa alkaa valmistua. Millaisia huoneita teissä sijaitsee, oletko miettineet? 

Kevättä rinnassa

Kevään valo paljastaa julmasti myöskin rumuuden ja senpä vuoksi hiljaiseloa viettänyt ruma nainenkin on taas virkistynyt sen verran että muistaa syytellä muita siitä kuinka väärin nämä kohtelevat rumia ihmisiä. Ja AT-miehille menee taas terveiset. AT miehet ovat nirsoja, siinä heidän koko maanpäällinen helvettinsä. Laskekaa vaatimustasoa, tyytykää rumempaan ja lopettakaa valittaminen.

Tempus fugit

Herkulla on ollut nopea viikko. Hän elää vielä maanantaita, vaikka nyt on jo torstai. Tietysti on hienoa kun viikonloppu häämöttää, mutta onko se todellakin noin ihanaa jos elämän ainutkertaiset päivät kuluvat noin nopeasti? Toimittaja elää aivan päinvastaisessa todellisuudessa ja toivoo ajan rientävän mahdollisimman hitaasti. Liian monta dead lineä häämöttää eikä mitään ehdi tehdä kun on pakko kaiket päivät roikkua netissä.

Filosofisia pohdintoja

Bloggaajat osaavat suhtautua intohimoisesti melkein mihin asiaan tahansa, jopa filosofiaan. Androgyynihullumies kykeni provoisoimaan mammuttikeskustelun sanomalla "Joopa joo" Niin & näin lehdestä napsaistun katkelman perään. Intohimoista väkeä nuo filosofit. Paskiainen ottaa uudenkarheassa blogissaan ärhäkkäästi kantaa feminismin puolesta ja vastustaa ennakkoluuloja. Mutta ennakkoluulotkin ovat siitä hankala juttu, että monesti se mikä minusta näyttää ennakkoluuloisuudelta onkin sille toiselle hyvin perusteltu vakaumus ja taas päinvastoin. Mistä saadaan pätevät kriteerit joiden avulla voimme yksimielisesti erottaa ennakkoluulon perustellusta vakaumuksesta kun pohjimmiltaan koko elämä kuitenkin perustuu eriasteisiin uskomuksiin?  No filosofeilla ehkä olisi tähän jokin näkemys, mutta harvemmin niillä on halua/kykyä ilmaista näkemyksensä niin että siitä jotain ymmärtäisi.

Olkoot naiset tasa-arvoisia - keskenään.
-Arina

Hyvää loppuviikkoa!