Se on siirrytty ajassa taas taaksepäin ja sen kyllä huomaa. SchizoBlog on jälleen top-listalla vanhalla paikallaan, kukapa sitä nyt huipulta malttaisi poissa pysyä. Vt on tullut takaisin ja jatkaa heti huimaa listanousuaan aktiivisten rouvien linkatessa kiivaasti suosikkiaan, ja Hesarin blogit kadonneet taivaan tuuliin (joskin kyse oli pikemminkin teknisestä ongelmasta, joka on nyttemmin korjattu, mutta mikä erityisesti ilahdutti sunnuntaiaamuamme täällä toimituksessa, oli niin kuin olisi palannut blogien lapsuuteen), sovinistien oma käkikello Panu jaksaa ikuisesti taistella feministejä vastaan, SamiK loihtii mitä merkillisimpiä listojaan kaikkien bloggaajien iloksi ja suruksi sekä pään menoksi. Monet ovat vaihtaneet syksyn tullen kuosiaan ja sisustaneet bloginsa uuteen uskoon. Toiset kuolevat, uusia syntyy. Hesarin bloggarit ovat kuin kaniinit. Niitä loikkii jo joka puolella toinen toistaan pörrösempiä töpöhäntiä siellä täällä. Elämä makaa mallillaan. Toplistan aiheuttama paha karma suurieleisine haastatteluineen on unohdettu, liikutuksen kyyneleet poskiltamme pois pyyhitty. Pian lumivaippa peittää maan ja takkatuli ritisee kotoisasti bloginnean nurkassa. Kaikki on kuin ennen, paitsi Sedis se ei vaan saa Kuuluttajan kanssa uudesta luetuimpien blogien listasta silmiään irti. Ihmiset saavat kicksejä niin kummallisista asioista ja Kuuluttajallakin, tuolla bloginnean omalla midaksellamme, niitä blogeja sikiää, joiden sijoituksia hän voi aina rinta rottingilla ihailla. Onhan se niin, ettei suosiosta voi koskaan saada liikaa.

Anssin ennestään yllätyksetön juttu on nyt sitten paperiversiosta luettavissa ilman sen suurempia tunnekuohuja. Siitä saa eittämättä sellaisen kuvan, että suomalaiset bloggaajat ovat harvinaisen fiksua ja huuimorintajutonta porukkaa. Niinhän me olemme. Kiitos, Anssi. Ja terveisiä vielä, että luulisi toimittajan, joka saa kuukauden aikaa tehdä jutun blogistaniasta tajuavan, ettei edes tällaista lärpykkää kykene yksin paria kertaa viikossa julkaisemaan. Kuukausiliitteen BlogiSanomia koskevassa kohdassa Tekijän oikeaa nimeä ei ole tiedossa pitäisi ilman muuta olla tekijöitten oikeat nimet eivät ole tiedossa.

Olemmeko nyt sitten oikeita julkisia eläimiä mistä Blogstar meitä uudessa Narsistiblogissaan varoittaa: Suosittelen kaikkia oman elämänsä pikku julkkiksia jotka harjoittelevat internetissä mallikansioidensa levittelyä olemaan varovaisia. Nettiin mahtuu monta pahaa setää ja tätiä jotka eivät tee teistä tähtiä taivaalle vaan apinoita häkkiin ja sirkushuveiksi kansalle.

Uutuuksia

SusuPetal on heti alkajaisiksi herättänyt uteliasuutta sillä, ovatko hänen rajut tekstinsä faktaa vai fiktiota. Onko sillä lopulta väliä, jos vaikutus on sama? Eikö kirjallisuuden tarkoitus olekin herättää ajatuksia samalla tavalla kuin todellisuuden pitäisi tehdä, mutta ei vaan tee. Blogithan ovat kirjallisuutta, muistakaahan se.

Viehättävästi laihtuneen näköinen bloggari Noone on startannut Loora -bloginsa kirjoittamisen. Menevää tekstiä, mutta ainakin siellä on seinä heti vastassa.

Ilmeisesti jokin nettiguru Niilo Paasivirta on aloittanut Vartiotorni -bloginsa. Vaikea sanoa, onko hän aloittanut bloginsa vai onko se vain jatkoa ylikasvaneelle nettiegolle. Joskushan täällä tosiaan näyttää käyvän niin, että ensin on kotisivu, joka saa rinnalleen blogin, sen jälkeen toisen blogin ja niin edelleen. Ja pian pikkukotisivun pitäjä on kasvattanut ympärilleen kokonaisen virtuaaliimperiumin, jonka temppelin valtaisuimelta hän sitten laukoo vaatimattomia kansalaisjournalistisia mielipiteitään, ellei sitten ole oikea toimittaja. Siinä tapauksessa sitä vain laukoo oikeita mielipiteitä. Eläköön sekin ero.

Terveysblogeja

Myös pari terveyteen liittyvää blogia on syntynyt. Toinen niistä antaa tietoa Lintuinfluenssasta ja toinen keskittyy runkkaamiseen. Jälkimmäisen teksti on hieman epäselvää, mutta kuka sitä nyt lukea jaksaisikaan. Myös tyttösille on tarjolla hieman hienostuneempaa apua kuivakkaaseen elämäään Naisen unelmia, pitsiä ja fantasiaa -blogissa.