Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


perjantai, 17. maaliskuu 2006

BS 100 SUURI JÄÄHYVÄISPAKETTI

Netti-aika kuluu niin nopeasti. Joko näitä lehtiä on sata? No on niitä. Ei tullut vielä edes ihan vuotta täyteen, mutta silti tässä on olo kuin mummelilla, antiikkinen, hieman patinoitunut. Sata numeroa Blogisanomia on tehnyt meistä omissa silmissämme instituution, vaikka suurin osa lukijoistamme on toki osannut asettaa meidät siihen lokeroon johon kuulumme, eli yhdeksi omituiseksi, eikä kovinkaan järkeväksi ilmiöksi Blogistanian omituisuuksien keskellä.

Onko tässä näiden sadan numeron voimin saatu jotakin aikaan? Joitakin olemme ilahduttaneet, jotkut ovat pahoittaneet mielensä. Linkkien kanssa on tullut sählättyä aika tavalla ja välillä on tullut viitattua vähän mihin sattuu. Onko sananvapaus edistynyt Blogistaniassa? Mielipiteitä on varmaan monia ja epäilen että on myös monia joilla ei ole asiasta mielipidettä.

Valoa kohden mennään, jokin muukin alkaa vähitellen heräillä kuin Siisi. Ei ole sotkua, vaan kukkia täälläkin. Kevät on sopiva aika päästää irti menneisyydestä. Heittää vaikka ex-kumppanin arkistot roskiin jos tämä ei ole niitä pariin vuoteen kaipaillut. Joskus sitä tosiaan jää roikkumaan menneisyyteensä. Edessä odottava tuntematon pelottaa. Sitä takertuu tuttuun ja turvalliseen, vaikka se olisi oikeastaan käynyt jo rasitteeksi.

Blogisanomien ylläpitokin on ollut omalla tavallaan kuluttavaa elämää, mutta sen julkisuuden kanssa on ollut vähän niin ja näin.  No pääsimmehän me Kuukausiliitteeseen, lieneekö tuo uramme kohokohta. Vaikea sanoa, pitäisi tarkistaa S:ltä. Julkisuus on kuitenkin voimatekijä. Mari Koo huomasi että esiintyminen televisiossa kuusinkertaisti kävijämäärän. Meillä näitä televisiotähtiä on jo enemmänkin. Huhujen mukaan myös Mieto Marinadi  on menestyksekkäästi esiintynyt televisiossa ja Uberkuulkin mainittu. Toivomme kävijäryntäystä heidänkin blogeihinsa.

Miten kuvata ulkopuolisuus kaupungissa jossa on opiskellut, tehnyt työtä, ollut työtön, kyselee
Tukholmalainen. Samalla tavalla voisin pohtia suhdettani Blogistaniaan. Olenko sisällä vai ulkona? Kuulunko tänne, vai en? Riippuu varmaan päivästä. Joskus olen innokkaampi kuulumaan tähän vellovaan verkkoyhteisöön, joskus taas tuntuu, että on hyvä päivä irrottaa piuha päästä ja lähteä kuuntelemaan kuinka mustarastas laulaa. Kultaisen kuukkelin sulosäveliähän tässä on odoteltu, mutta taitaa siltä osin kisa olla hiukan myöhässä. Ehkä kultainen kuukkeli on lintunfluenssan ensimmäinen kotimainen uhri. En tiedä, kyselkää Samilta. Kyllähän meidän piti  hehkuttaa ehdokasasetteluita ja kritisoida purevasti raatia ja kategorioita, mutta tämä blogielämä on tällaista, hiukan vastuutonta ja lyhytjänteistä. Kaikki hauska loppuu aikanaan ja pitää tunnistaa se kohta jossa on syytä suunnistaa kohti uusia seikkailuja. Haikeaahan tämä.  Tässä voi tulla vielä sellainenkin olo, että kukaan ei rakasta minua ja viiltelen itseäni muovilusikalla. Mutta se on sen ajan murhe. Juuri nyt tunnen itseni teinitytöksi joka on ihastunut ensimmäistä kertaa, minä vain olen ihastunut ajatukseen ettei minun tarvitse enää koskaan päivittää Blogisanomia.

Jäähyväisnumeron perässä on S:n perusteellinen historiikki siitä kuinka tämä instituutio sai alkunsa. Omasta puolestani kiitän kaikkia tilaajiamme ja lukijoitamme ja varsinkin kaikkia jotka ovat jaksaneet kommentoida ja linkittää ja ovat ymmärtäneet lehtemme tarkoituksen. Muita blogiyhteisön jäseniä kiitämme kärsivällisyydestä. S:ää kiitän hyvästä yhteistyöstä ja siitä että hän on ollut loistava pomo. Ei minulla sitten oikein muuta sanottavaa olekaan joten lainaan runoilijaa ja totean että merkitys ja tarkoitus on kuin vessanpytyn kannella, eikä sitten muuta kuin kukkahattu päähän keikkumaan.

Hyvää loppuelämää, olette rakkaita!




Eläkeläinen muistelee

Haluaisin sanoa pari sanaa BlogiSanomien synnystä ja kuolemasta.Lukeminen on vapaaehtoista eikä edes suositeltavaa. Olisi varmasti uljaampaa kadota sumuun jälkiä jättämättä, mutta se olisi niin tylsää. Joten tässä nyt uteliaille historiallista höpinää.

Idea Blogisanomien kaltaisen lehden tekemisestä syntyi ihan kerta kaikkiaan hetkellisen mielenhäiriön seurauksena, sille ei ole mitään järjellistä selitystä. Ajatus tuntui jo aluksi aivan älyttömältä ja siksi kai se tuntuikin niin hyvältä. Älyttömäksi se lopulta osoittautuikin. Listalla on nyt yli 4500 blogia. Ei hyvä ihme kuulkaa, niiden kaikkien selaaminen on suuruudenhullua. Se alkaa käydä työstä, mutta tuo palkka vain on himpun verran huono. Työmoraali on ollut ihan OK noin yleisesti ottaen, mitä nyt välillä on päässyt haukotuttamaan. Joskus lievä blogien yliannostus on aiheuttanut ripulia ja oksentelua, mutta parhaimpina päivinä on tuntunut aika sähäkältä. Vähän niin kuin olisi kärpänen. Paljon tuli pörrättyä, piru vie.

50517.jpg


Mukavaahan se on ollut, eikä tähän lopettamiseen sisälly minkäänlaista dramatiikkaa, eikä kolmatta osapuolta. Valitettavasti. Mokattua on kyllä pari kertaa tullut ja silloin sitä on enempi ollut kuin sianporsas omassa läävässään.

Piti jatkaa vielä siitä sanomien synnystä. Eli olin vuodesta toiseen netin keskustelupalstoilla törmännyt tyytymättömiin uusiin keskustelijoihin, joiden oli aina yhtä vaikea päästä niin kutsuttuun sisäpiiriin. Itsestähän se eniten oli kiinni. Miksi eivät vain ängänneet mukaan. Kukaan netissä kenenkään turpaa saa lopullisesti tukittua, vaikka aihettakin olisi. Joka tapauksessa keskustelu ja valitus sisäpiireistä oli niitä suosituimpia puheenaiheita. Koska blogit olivat listalla paremmuusjärjestyksessä, tuli vaan mieleen, että uusien tulokkaiden pääseminen bloggaajien ytimeen olisi vieläkin vaikeampaa. Mutta mitä se loppujen minulle kuului, miten vaikeaa muilla on. Ei mitään. Enkä minä keksi ainuttakaan selitystä tälle epämääräiselle käytökselle... PMS? Aivokasvain? Vatsakatarri? Ajatus sensaatiomaisesta lehdestä oli joka tapauksessa olevinaan jotenkin fantastinen. Olin ihan sokaistunut neroudestani. Jokaisella - niin vanhalla kuin uudellakin bloggarilla - olisi pian mahdollisuus tulla nähdyksi, kunhan lehti saisi pontta lööppeihinsä. Siitä syystä oli heti alkuunsa madallettava uutiskynnyksiä ja stailattava lehden paparazzi-imagoa. Sitä varten piti saada kohuhenkilö, josta voisi juoruilla ja jonka pitäjää voisi haastatella ilman, että joutuisi lynkatyksi. Niinpä minä sitten aloin kirjoitta myös toista blogia. Sitä Salarakasta. Älkää nyt hyvä ihme kertoko tätä kenellekään. Hävettää vieläkin. Onneksi Salarakkaan vanavedessä blogistaniaan ilmestyi muita sensaatiomaisia naisia ja miehiä, joten sen sutturan elämä oli luojan kiitos lyhyt ja päättyi hätäisesti. Voi hyvä ihme, kaikkea minäkin teille menen kertomaan.

Mutta minähän en tietenkään aloittanut BlogiSanomia yksin, jösses sentään. Pyysin erästä vanhaa nettituttavaani mukaan ja ihme kyllä maailmasta löytyi todellakin toinen yhtä kajahtanut tyyppi, joka suostui hommiin. Lehden nimestä meille syntyi parin viikon mittainen vääntö, joka alkoi Blogisanomista ja päättyi Blogisanomiin. Kun sitten totuus lehden tekemisen työmäärästä paljastui, heppu jätti minut pian pulaan ja kirjoittelin sitten yksinäni kaikenlaista. Blogspot meni nurin eikä näkynyt kuin puolelle blogistaniaa ja minä se tunsin itseni niin hemmetin tärkeäksi. Olinkin valmis luopumaan tärkeydestäni heti parin viikon jälkeen. Hommaa oli aivan liikaa ja blogeja poksahteli kuin nutipäitä kudusta, mutta lehti oli päässyt hyvään alkuun ja olisi ollut sääli antaa kaiken valua hukkaan. Niin minä todella silloin ajattelin, voi herranjumala sentään, ja valittelin parille muullekin tuttavalleni asiasta. Sanoin, että jopa oli sairas idea tämä. Lehteä seuranneina niistä kumpikin oli ihan, että  eijeiei, älä lopeta, minä autan... ja niin ne sitten tulivat kyytiin. Kritiikki kuitenkin jatkui ja toinen apureista järkyttyi liiaksi jatkaakseen. Se kommentti oli liikaa, jossa sanottiin, että tämä lehti se on alkanut päivä päivältä enemmän muistuttaa pikkukakkosta, vaikka minusta pikkukakkonen on aina ollut yliveto. Silloin me kuitenkin jäimme Ellilän Kirstin kanssa kaksin pitämään lehteä ja siitä pitäen kaikki sujuikin aika hemmetin hyvin. Vähitellen päästiin rytmiin ja Kirsti teki lehden viikolla ja minä sitten viikonloppuna. Kirsti on kyllä hyvä toimittaja. (Jos joku on kiinnostunut, niin voin suositella.)

Jos muistatte, niin alussa valitus oli aika yleistä, koska kaikki eivät tulleet huomatuiksi yhtä aikaa. Tuntui hullunkuriselta pitää blogia, jonka tarkoitus oli tuoda kaikkia esille, mutta joka tuntui epäonnistuvan joka samperin kerta.Nerokas ideani ei enää ihan mielettömästi säihkynyt. Aina löytyi joku kaltoin kohdeltu bloggari ja nyt niitä on tullut pari tuhatta lisää. Blogeja on niin paljon, ettei yksi lehti kesää tee. Tämä on enää yksi varpusen pieru. Nykyisin ehdimme enää huomioimaan kymmenyksen kaikista blogeista ja aiheuttamaan lopuille bloggareille pahan mielen ja silti tähän menee tajuttomasti aikaa.Yksi lehti vie parhaimmillaan koko päivän, joskus palan toisestakin, jos paneutuu kunnolla. Joka kerta kaikkia luetuksi tulleita blogeja ei yksinkertaisesti saanut millään aasinsillalla tekeillä olevaan läpyskään, vaan siihen päätyi murto-osa niistä kaikista läpikahlatuista. Eihän se kirjoittaminen ole homma eikä mikään, mutta se etsiminen ja selaaminen ja aiheiden keksiminen, uh. Tuskanhiki tässä nousee ohimoille, kun ajattelen keväisiä sunnuntaipäiviä  omassa kopissani lukemassa tuntemattomia blogeja ja väkertämässä niistä jotakin hyväntekeväisyyslärpykkää. Myös Kirsti odottaa päiviä, että saa lukea mitä haluaa ja olla lukematta niitä, mitkä saavat savun nousemaan korvista. Hei, on niitä.

Onhan se tietty ollut opettavaista hypätä sivullisen S:n saappaisiin. Olemme Kirstin kanssa molemmat pistäneet kaikki bloggarit samalle viivalle toplistasijoituksesta riippumatta ja olen muutaman kerran hampaita narskutellen pistänyt itseänikin halvasta, Kirstistä puhumattakaan. Siitä syystä joskus kritiikki epäoikeudenmukaisesta kohtelusta tuntui ylimitoitetulta, olinhan itsekin ollut omissa kynsissäni.Suoraan sanoen kerran vitutti tosi rankasti mitä itsestäni kirjoitin. Että piti sen ämmän mennä tommosta sanomaan...Kenenkään ei tietenkään ole kestettävä kaikkea mitä täältäkin on tullut. Lehteä on vain kovin vaikea pitää mairitellen jokaikistä. Kuka hitto sellaista jaksaisi edes lukea. Meiltä toivottiin useaan kertaan, että jättäisimme mainitsematta jo suosittuja blogeja, mutta niissähän ne useimmat lukijat majailivat. Miten olisimme saaneet näkyvyyttä vähemmän huomiota saaneille blogeille esittelemällä pelkästään tuntemattomia blogeja muutamalle tuntemattomalle lukijalle? En usko, että moni on tullut todella epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, se ei ainakaan koskaan ollut tarkoitus. Siitä syystä jätämme arkiston vielä näkyviin. Jonkun ajan päästä moni asia näyttääkin ihan erilaiselta kuin miltä se näyttää nyt. Jos ei, niin ottakaa yhteyttä.

Kaiken kaikkiaan parhaimmillaan Blogisanomien tekeminen tuntui ihan kivalta. Toivottavasti siitä oli iloa. Onhan niitä kohokohtiakin ollut. Oli todella harmi, ettei haastatteluille löytynyt enempää aikaa, ne olivat minustakin ihania ja monilta olisi tehnyt mieli udella kaikenlaista. Muutenkin olo on aika hyvä ja huojentunut. Onpahan ainakin tullut luettua blogeja ja kurkistettua tuhansiin kirjoituksiin ja kerrottua niistä jotakin myös muille. Nyt on aika lopettaa ja toivottaa onnea toisille metablogeille ja kaikille bloggareille. Kiitos.

sunnuntai, 12. maaliskuu 2006

BS: Yhteisöllisyysliite

Kirpeä sää ja röyhkeä aurinko ovat pitäneet bloggarit poissa toistensa kimpusta. Viime viikkoinen draama on peittynyt tuhkaan ja jokunen blogikin uurnattu. Tämän seurauksena on tullut aika miettiä mitä iloa bloggarille on yhteisöllisyydestä? Mikä loppujen lopuksi on blogin funktio: Pitää yhteyttä muihin bloggareihin vai kirjoittaa kammiossaan omista asioistaan muista välittämättä? Vai täyttää narsistista sielua kalvava tyhjiö maksimaalisella suosiolla? Ja missä ylipäätään on suosion salaisuus?

Kestääkö siis keskivertobloggarin kantti seurata aina vain samojen blogien suunnatonta menestystä blogilistalla? Vain jokunen uutuus on onnistunut vuoden aikana vavisuttamaan Blogoslavian peruskallioita ja niistäkin jotkut kenties entisillä meriiteillä. Bloggareitten päätä ei mikään käännä kohti toinen toistaan upeampia kirjoittajia ja monet kestosuosikit ovatkin säilyttäneet asemansa pelkällä vasemman käden heilautuksella. Kyse ei ole siitä, etteivätkö nämä iki-idolien blogit olisi hyviä, ne eivät vain näytä olevan sen parempia kuin tuhannet muutkaan blogit, jotka löytyvät vasta toplistan viidenneltä sivulta sijaluvuilta 400-500.  Suosion syyt ovat mystisiä ja vanhat tottumukset tuntuvat olevan meissä kiinni kuin kieli jäisissä tikapuissa. Toimituksen se on saanut mietteliääksi. Mitä hyötyä tästä kaikesta on ollut, kun se ei ole muuttanut mitään? Mikä saa jokaisen uudenkin bloggarin linkittämään aina näihin samoihin muutaman säihkyvän virkkeen blogeihin ja ruksimaan ne suosikeikseen? Ovatko ne niin erilaisia kuin tuhannet muut blogit? Todella? Vai haetaanko sillä sittenkin nopeaa hyväksyntää omalle blogille? Samalla kuitenkin tullaan ruokkineeksi niidenkin suosiota, jotka kriittisellä silmällä katsottuna eivät sitä juuri sen enempää ansaitse kuin muutkaan. Tämä blogiyhteisö toimii siis samoilla säännöillä kuin mikä tahansa muukin elävä yhteisö ja nurkkakuntien syntymisen perusteet ovat aina henkilökohtaisia, ei kai kukaan näitä blogeja ihan säälistäkään lueskele, vaikka sitäkin kai nurkkakunnissa tapahtuu jonkin verran.

Useinmiten draaman ainekset  kiinnostavat yhtä paljon kuin asiapitoinen kansalaisjournalismikin.Virtuaalinäytelmien dramaturgit sulattavat sydämiä syystä tai toisesta, objektiivista näkökulmaa saa näistä blogeista hakemalla hakea eikä sitä löydy edes kommettilaatikoista. Joistakin ihmisistä tulee suosikkeja, joita toiset sokeasti seuraavat omista motivaatioistaan riippuen.Väliinputoajia näyttäisivät olevan sellaiset, jotka eivät tee elämästään sensaatiota eivätkä valita lukijapulaansa, tai jotka eivät kirjoita päivänpolttavista kysymyksistä. Joskus tilanne näyttää kertakaikkisen epäreilulta. Moni  tiensä tähtiin ponnistanut ei ole siltikään tyytyväinen kansansuosioonsa, ja syyllistä on etsitty meistäkin. Me emme kuitenkaan voi tämän enempää. Loppu on jokaisesta itsestä kiinni.

Bloggaus yhdistää, mutta ei kaikkia

Tristan, Hurina, Timo, Veloena, Dyro, LL, Markku, Karri ja Jari ovat tavanneet toisensa salakapakkahengessä ja raportoineet asiasta vasta reilusti jälkeenpäin. Toisia ihmisiä onkin tärkeä tavata, jottei kaikki kanssakäyminen jäisi vallan virtuaaliselle tasolle. Ääneen puhuminen teki varmasti hyvää. Olisi varmasti tehnyt hyvää monelle muullekin, mutta näin tällä kertaa. Kateus ja ärtymys saattavat karkoittaa muutaman lukijan näiltä julkisesti tapaamisiaan salaavilta. Yhteisössä voi käydä niin, vaikka se olisikin hölmöä tuntea itsensä ulkopuoliseksi näiden bilettäjien seurassa.

Bloggaus yhdistää ulkosuomalaisetkin

Eräs hyvin tärkeä funktio blogeilla kuitenkin voi olla riippumatta siitä, etteivät ne keiku toplistan kärkipäässä. Se on ulkomaille muuttaneitten ihmisten mahdollisuus pitää yhteyttä kotimaahansa ja samalla välittää tietoa muualta maailmasta meille. Kafkakoski bloggaa ansiokkaasti Euroopan reunalla Espanjasta käsin, kuten ajoittain myös Arja. Ulkosuomalaista Perherumbaa välitetään Norjasta ja Bahrainin paalupaikalta tunnelmia lähettää reppuli blogissaan Kaksi merta. Australiasta bloggaava Anni on vastikään vaihtanut Mayday -bloginsa osoitetta. Linnunradan liftaajan peukalo töröttää pystyssä Laosissa. Sunblind työstää blogejaan Saksassa, Hanhensulka Belgiassa, Kotirouva Kiinassa, Jukolan Jura Italiassa... runsain määrin hyviä blogeja, jotka tekevät meille maailmaa pienemmäksi, mutta listakärkeen sillä ei ylletä.

Suosion salaisuus on subjektiivisuus

Uusi blogi Avioliittohelvetti kysyy Tätäkö tämä elämä nyt on? ja on kuumanlistan kärjessä. Avioliitto on hyvin usein helvetti, mutta joskus siihen voisi auttaa vuorovaikutus, mikä ei ainakaan näytä olevan tuon blogin ensisijainen tarkoitus. Joskus on tärkeämpää päästä purkamaan omia patoutumiaan kuin katsoa asioita toiseltakin kantilta. 63 prosenttia on silti erittäin paljon, vaikka 37 prosenttia näyttäisikin omalla kohdalla käyvän toteen. Tilaajia tällä blogilla on jo 75, kommentteja nolla, joten vuorovaikutteisuus ei ainakaan tässä tapauksessa ole ollut suuren suosion resepti. Ehkä subjektiivinen näkökulma, hyvä ilmaisu ja intohimoja herättävä aihe tekee sopasta suosituimman.Ainakin hetkeksi.


Kaikki loppuu aikanaan?

Kun blogi häviää, siitä ei jää jäljelle atomiakaan, joka raahautuisi raajarikkona läheistensä pariin.Mihin katosi Mocartes? Mihin haihtui eräs tyttö? Olemassaolon arvoitus on yhä arvoitus ja kaikki loppuu aikanaan.


...ihmiset eivät kuulleet tai halunneet kuunnella toisiaan, eikä kukaan lopulta tuntenut ketään kunnolla – ja la dolce vita jatkui.

-
Jura Jukola

torstai, 9. maaliskuu 2006

BS: konfliktiliite

Skandaalinkäryistä nauttiville on ollut tarjolla nannaa. Oikeustoimien uhka leijuu Blogistanian yllä ja kiistan synkeät juuret johtavat, minnekä muuallekaan kuin keskustelupalstojen sylttytehtaalle. Kiistan kummatkin osapuolet tuntevat itsensä loukatuiksi, kiusatuiksi ja väärinymmärretyiksi, mutta kumpi osapuoli on oikeassa? Kumpaa on kiusattu enemmän? Kuka aloitti? Kumpi ansaitsee myötätuntomme? Rintamat näyttävät olevan varsin kaukana toisistaan. Hurinan blogissa Iinekselle uskolliset yhdistävät voimansa. Trisin blogissa asiaan tarjoillaan vähän toisenlaista näkökulmaa. Kompostikin avasi oman suljettuna olleen bloginsa tuodakseen esiin oman näkökulmansa. Kaikkien alojen suvereenina asiantuntijana toimittaja voisi sanoa kiistan kaikille osapuolille, että unohtakaa koko juttu. Paljon porua, vähän villoja on luvassa tuollaisesta touhusta.

Kirjatulvahälytys

Onko kirjoja liikaa? No totta mooses, ainakin jos on kirjakauppias Saaraa uskominen. Kyllä Saara tietää ja on valmis seisomaan sanojensa takana. Anita Konkka on samaa mieltä, ei kirjoja tarvitsisi pukata ilmoille niin usein koska hänkään ei saa kirjaa julki edes joka toinen vuosi. Mutta onneksi hänellä on pitkä (joskin tietysti hiukan kapea) apuraha, minkä turvin pakertaa. Toista se on kirjailijoiden paarialuokalla joka yrittää tulla toimeen kirjamyynnillä, lehtijutuilla ja opetustehtävillä.  Scriptoriumista  löytynyt juttu Haluatko kirjailijaksi, helppoa ja hauskaa kolahti ainakin Jatulintarhan Jennyyn ja Hahmoon. Juttua kun lukee ei luulisi kirjatulvan olevan niin suuri ongelma. Kirjojen julkaiseminenhan näyttää vaikealta. Jennykin voitti Portin novellikilpailun, mikä on melkoinen suoritus, mutta kustantamoiden ovet eivät silti vain aukene. Missä vika? Kässärissä vai kustantamoissa?  Toiset ne osaavat tarinan kertomisen taidon ja lopettavat bloginsa tyylikkäästi. Lukija jää pähkäilemaan kahden vaihtoehdon väliin. Päättyikö Kirjaksi? blogi kustannussopimukseen vai haaveiden kariutumiseen? Mitä arvelette? Blogejakin on liikaa, siksi bloggaajat käyttävät kaiken kekseliäisyytensä saadakseen lukijoita. Vai mitä sanotte vaikkapa tästä loistavasta tarjouksesta. Kun luette kaksi juttua tästä blogista, loput saa lukea ilmaiseksi. Onpa anteliasta tosiaan.

Mielenmaisemia

Marleena on huomannut, että keski-ikäisyydessä on se hyvä puoli että voi jo muistella menneitä. Kovin nuorellahan tätä menneisyysaspektia ei samalla tavalla ole. Mutta menneisyytemme ihmiset saattavat muistaa asiat kovin eri tavalla kuin itse ne muistamme, mutta senhän ei tarvitse olla mitenkään ikävä juttu, vaan pelkästään kiinnostavaa. Aikuisena voi myös leikkiä. Käykää katsomassa Kirja-addiktin mielenmaisemaa, hänen vaaleanpunainen huoneensa alkaa valmistua. Millaisia huoneita teissä sijaitsee, oletko miettineet? 

Kevättä rinnassa

Kevään valo paljastaa julmasti myöskin rumuuden ja senpä vuoksi hiljaiseloa viettänyt ruma nainenkin on taas virkistynyt sen verran että muistaa syytellä muita siitä kuinka väärin nämä kohtelevat rumia ihmisiä. Ja AT-miehille menee taas terveiset. AT miehet ovat nirsoja, siinä heidän koko maanpäällinen helvettinsä. Laskekaa vaatimustasoa, tyytykää rumempaan ja lopettakaa valittaminen.

Tempus fugit

Herkulla on ollut nopea viikko. Hän elää vielä maanantaita, vaikka nyt on jo torstai. Tietysti on hienoa kun viikonloppu häämöttää, mutta onko se todellakin noin ihanaa jos elämän ainutkertaiset päivät kuluvat noin nopeasti? Toimittaja elää aivan päinvastaisessa todellisuudessa ja toivoo ajan rientävän mahdollisimman hitaasti. Liian monta dead lineä häämöttää eikä mitään ehdi tehdä kun on pakko kaiket päivät roikkua netissä.

Filosofisia pohdintoja

Bloggaajat osaavat suhtautua intohimoisesti melkein mihin asiaan tahansa, jopa filosofiaan. Androgyynihullumies kykeni provoisoimaan mammuttikeskustelun sanomalla "Joopa joo" Niin & näin lehdestä napsaistun katkelman perään. Intohimoista väkeä nuo filosofit. Paskiainen ottaa uudenkarheassa blogissaan ärhäkkäästi kantaa feminismin puolesta ja vastustaa ennakkoluuloja. Mutta ennakkoluulotkin ovat siitä hankala juttu, että monesti se mikä minusta näyttää ennakkoluuloisuudelta onkin sille toiselle hyvin perusteltu vakaumus ja taas päinvastoin. Mistä saadaan pätevät kriteerit joiden avulla voimme yksimielisesti erottaa ennakkoluulon perustellusta vakaumuksesta kun pohjimmiltaan koko elämä kuitenkin perustuu eriasteisiin uskomuksiin?  No filosofeilla ehkä olisi tähän jokin näkemys, mutta harvemmin niillä on halua/kykyä ilmaista näkemyksensä niin että siitä jotain ymmärtäisi.

Olkoot naiset tasa-arvoisia - keskenään.
-Arina

Hyvää loppuviikkoa!

sunnuntai, 5. maaliskuu 2006

BS: Naisextra

Naiset ovat tässä maassa saaneet äänioikeuden sata vuotta sitten. Sen koommin ei ole tarvinnut arvuutella, mitä mieltä naiset asioista ovat. Eikö niin? Naiset ovat simppeleitä otuksia, jotka haluavat keskustella tunteistaan. Miesten mielestä se taas on yhtä kärsimystä ja he tuntevatkin joutuvansa manipuloinnin uhreiksi. Tunteista puhuminen tuntuu niin kamalalta, että mies mielummin elää koko elämänsä ihmetellen, mitä nainen oikein haluaa tai miksi ne eivät voi suoraan sanoa, mitä ajattelevat. Mies ei siis tosiaankaan ole niin helppo kuin yleisesti on kuviteltu. Sen pitää saada kuulla oikeat sanat oikealla hetkellä. Ja naisen pitää tietää, mitkä sanat ne kulloinkin ovat. Eli naiset; kun mies noteeraa sievän pyllynne, älkää sanoko "haluaisin nyt puhua tunteistani", vaan että "haluaisitko mennä tänä iltana kanssani sänkyyn?, mutta älä sano sitä toistamiseen, sillä se menee jo nalkuttamiseksi. Näin yksinkertaisia käyttöohjeita pitäisi painattaa t-paitoihin. Jos blogia pitää nimellä Naisen käyttöopas miehille, siinä pitäisi kyllä olla yhtä selkeitä ohjeita. Nyt toimittajakaan ei oikein löydä sieltä sitä punaista lankaa millään.

Bittilempi leiskumaan!

Ihanat naiset blogissa ovat pohtineet tyttöjen välistä ystävyyttä, joka sekään ei aina helppoa ole. Virtuaalissa kaikki on kaksin verroin vaikeampaa. Bittiavaruuden ihastuksistaan ovat kauniisti kertoilleet niin verkkominänsä historiaa pohdiskellut Ikkunaiines kuin Sudet tulevat -blogin Sirenkin, jonka kommenttilootassa parhaillaan Vt on huomannut Suuren naisdekkarimme Anun. Jäämme jännityksellä odottelemaan, miten toimii Vt ja alkaako Anu puhua tunteistaan. Myös Vammaisen vartalon kuvien Jenni-Juulia on löytänyt virtuaalista rakkauden. Jenni-Juulian kommenttilootasta löytyikin oikea virtuaalilemmenpesä, jossa sekä Kaura että Säädöt sekaisin -blogin hna tunnustavat käyttäneensä tätä sähköistä apuvälinettä pitkäksi venähtäneiden suhteittensa alkumetreillä.

Hömppäkin on arvokasta

Naisen elämässä riittää kaikenlaista ongelmaa niin miesten kanssa kuin tyttöjen välisessä ystävyydessäkin. Mutta toisilla voi tulla ongelmia lisäksi kahtaalle jakaantuneen bloggaripersoonansa kanssa, joista toisen pelätään syövän uskottavuutta toiselta. Ei ole helppoa siten itsensäkään kanssa, eikä maininta Presson artikkelissa varmaan sitä yhtään helpota. Me taas kunnioitamme kansalaissurinalismin lisäksi myös nimenomaan hömppää hölötystä, emmekä mitenkään voi hyväksyä tällaista vakavastiotettavuuden vaadetta.

Nurkkiin kerääntynyttä rojua

Naiset ovat myös varsinaisia rojun kerääjiä. Tämä suuren suosion saanut rojutavarameemi kiertää etupäässä naisten blogeja. Kiehtovia rojuja kasapäin, piikikkäät torstit ylväästi pystypäin (hmm...), kupit vinossa pinossa . Ilman näitä beatlesmummoja en tiedä miten voin enää jatkaa. Mutta eipä hätää, toinen meemi se jo nostaa kovasti päätään. Siinä ainakin nainen saa puhua hiukan myös tunteistaan.


Ja uutuuksia vielä

Ai kauheeta
-bloggari Minimaali on ohjeistanut meidät huomisen varalle:  Läskituristeihin kyllästyneen oolantilaisen lihakauppiaan havainto: "Ne luule et ne on hela pe*se, mut ei ne ole kuin bara se reikä." Muutoinkin blogissa on havaittavissa mielenkiintoisia vertauksia. Mielenkiintoisesti aloittaa myös Suzanne, joka aikoo kirjailijaksi peilin vankilasta. Kointähti puolestaan kokee arktista hysteriaa samannimisessä blogissaan. Nykyään ihmiset osaavat ilmaista itsejään blogeissa jotenkin niin kuin se olisi synnynäistä. Kaiketi osallistuminen keskustelupalstoilla tai tämä ihmisen elämän sähköistyminen on tehnyt kaikista uusista bloggareistakin sen näköisiä, kuin olisivat bloganneet ikänsä, kuten nuo edellä mainitut ja Silti -blogin Siljakin.

Tyydyn siteeraamaan kaveriani joka sanoi että "on ne naiset ihmeellisiä kun niitä täytyy ensin syöttää, juottaa ja jututtaa ennen kuin niiltä saa". Aika kiteytetysti ilmaistu.

- Jude (Planet Perfecton kommenttipalstalla)

Ajatella. Mukavaa viikon alkua ja hyvää naisten päivää!

keskiviikko, 1. maaliskuu 2006

BS: Löydä itsesi-liite

Kevät on kasvun aikaa. Kotipuutarhurit voivat jo iloiten seurata kuinka siemenet itävät ja hennot versot kurkottelevat valoa kohden ja haaveilevat kesästä. Keväällä ihminen haluaa pudistaa tomut yltään ja uudistua. Auttaisivatko henkiset blogit kenties tässä?

Arkiterapeutti Kops pohtii kuinka ihmisiä voisi neuvoa. Neuvominen on tunnetusti hankalaa. Ihmiset eivät ota hyviä neuvoja vastaan eivätkä ole niistä kiitollisia.  Elvenrootilla onkin kiinnostava metodi, eli kuinka neuvoa kuin ei neuvoisikaan. Ole täysin ja kokonaan vailla itseäsi neuvoo niitä jotka tuntevat olevansa liian täynnä itseään. Tällä viikolla siellä pohditaan omaksi itsekseen tulemista, joka Olemattoman mielestä on vain hassu leikki, koska mitäpä me muuta voisimme ollakaan kuin omia itsejämme.  Vesimiehen motto kertoo että tuhannen mailin matka alkaa yhdellä askelella. No se on tuttua jokaiselle bloggaajalle, postaus kerrallaan ne mahtavat arkistot kertyvät. Katkeilevassa ajatusvirrassa todetaan että elämä on ihmeellistä, kaikin puolin.  Hän käy omien vikojensa ja puutteidensa kimppuun paljastamalla ne koko maailmalle uudessa blogissaan. Toivottavasti auttaa. Ihmeellisesti se henkisyys ja hyvä olo näyttää usein kiertyvän näihin elämäntapa- ja painoasioihin. Kun hoikistumme, tunnemme itsemme henkisemmiksi, enemmän omaksi itseksemme. Henkisyyskään ei ole pelkkää henkeä, niin kuin voisi kuvitella, vaan hyvinkin ruumiillista. Myös kiltti tyttö on lohduttanut itseään ruualla, mikä kuulemma näkyy peilissä, sen sijaan että olisi ollut rohkeasti luova ja siis pidättäytynyt ruuasta. Mutta muutoksen tuulet puhaltavat, sieltä se uusi luovempi elämäntapa löytyy.

Taas viedään bloggaajaa parrasvaloihin

Isä aurinkoinen Sami on kutsuttu televisioon esitelmöimään blogeista. Mutta mitäpä siellä enää voisi sanoa sellaista mistä ei olisi jo puhuttu. No Lokaaja ehdottaa että kannattaisi ehkä korostaa blogien merkitystä sananvapauden kannalta. Mika taas painottaa sitä kuinka blogit välittävät tietoa jota ei muualta saa. Helena vannoo yhteisöllisyyden nimiin, niin kuin naiset yleensäkin. Kysyjälle vastataan, alle aikayksikön.  Toisaalta voi olla niin, että bloggaaminen onkin pelkkää manipulaatiota, ellei sitten huomaa olla erityisen tarkkana. 

Dead line

Jokos olet käynyt testissä ja tiedät minä päivänä kuolet? Testi löytyy täältä. Mutta aina ei tarvitse mennä noinkaan pitkälle. Lähestyvä viidenkympin rajapyykki voi jo pistää vuodattamaan rajusti. arvosta itseäsi, älä tyydy puolinaisuuksiin, valheisiin ja epätyydyttävään. kunnioita itseäsi. poista elämästäsi kaikki se, mikä loukkaa sinua. kohtaa itsessäsi se pimeä alue, jota olet aina suojellut. Muille keski-ikäisyyden kourissa käpristeleville ilmainen vinkki Elmalta  joka miettii että jos hän nyt saisi lapsen, hän olisi ikiwanha synnyttäjä, mutta jos hän nyt kuolisi, hän kuolisi aivan älyttömän liian nuorena. Pitää siis merkitä kalenteriin muistutus: älä saa lasta, äläkä kuole. Pitäkäähän mielessä, keski-ikäiset.

Lyhyestä virsi kaunis


Seitsemän virkkeen novelleja kaavan avulla ovat tehtailleet ainakin Sun äitis, joka onnistuikin sisällyttämään novelliinsa viattoman suorasukaista, naisnäkökulmaista erotiikkaa, pöytälaatikko, kuraattori, Maurelita, Mediaopettaja, Arktiset asiat, Anni ja Noone joka loistaa pitkillä virkkeillään, tosin olisivat ne vieläkin pidempiä voineet olla, hahmo,  sekä skrubu jonka novelli edustaa mitä tyypillisintä otavalaista proosaa. Kirjoita oma 7 virkkeen näkemyksesi maailmasta ja pääse kirjallisuushistoriaan.

Ja onko sillä koolla nyt väliä

Lordi-parka on eksynyt nuorten tyttöjen keskustelupalstalle ja järkyttynyt huomatessaan että tytöt siellä pohtivat miesten vehkeitten koon merkitystä. Tosin Lordi malttaa mielensä eikä heti syytä tyttöjä fasistisesta pahuudesta, mutta järkyttävän pinnallisia tuollaiset tytöt ovat. No ovathan ne, mutta  Demin keskustelijat eivät ehkä kuitenkaan edusta koko naissukupuolta, eivät edes omaa ikäluokkaansa. Toisaalta kun ajattelee millaista ihmiskuvaa viihde-ja pornobisnes (joiden tuottajaporras lienee edelleen aika miehinen ja kohderyhmänä erityisesti miehet?) välittävät, niin millä perusteella voimme oikeastaan vaatia, että tytöt olisivat immuuneita bisneksen esittämille ihanteille? Toimittaja ei toki tse ole koskaan katsonut ainuttakaan pornografiseksi luokiteltavaa elokuvaa tai muuta aikuisviihdepläjäystä, mutta niistä on siitä huolimatta jäänyt vaikutelma että isot vehkeet ovat miehille itselleen hyvinkin tärkeä asia. Joten tyhmiähän tytöt olisivat, jos eivät tätä huomaisi. Mutta me kypsät aikuiset jne. emme toki välitä tuollaisista jutuista, me ymmärrämme että merkityksellisin sukupuolielin sijaitsee korvien välissä.

Kissa kiitoksella elää

Siinä on sopiva sananlasku jokaiselle bloggaajalle joka ei saa palkkaa bloggaamisestaan. Se ja tuhansia muita löytyy Matti-Kuusi, kansainvälinen sananlaskutietokannasta. Kaikki mitä olisit aina halunnut tietää sananlaskuista. olkaa hyvä. (via tosikko)
 
Kaupunginjohtaja bloggaa

Hallintoylämäinen laskeutuu blogin avulla hallintoalamaistensa keskuuteen ja kuivakkaasta sisällöstään huolimatta blogi lähestyy kuuman listan kärkisijoja." Yhteen hiileen puhaltaminen tuo vahvuutta ja eripura heikkoutta." Näin voi kirjoittaa vain suuri ajattelija. Jopa Lex Wallensteinilla olisi tästä opittavaa.