Blogien yhteisöllisyys jaksaa puhuttaa. Onko yhteisöllisyys hyvä vai paha? Hallitaanko sinua linkein? Muutatko käyttäytymistäsi kun huomaat että sinuun on linkitetty? Oletko rakki joka puree hyväilijän kättä? Vai vikisetkö kesysti linkittäjällesi vaikka sisuksissasi jyllää äreä leijona joka haluaisi näyttää mitä kuuluu ja kuka käskee. Vaan kun ei uskalla kun siellä on se linkki, joka saattaa poistua mikäli lopetat mielistelyn. On ihmisiä, jotka pystyvät lukemaan blogeissa olevia linkkilistoja kuin ennustajaeukko teenporoja. Linkkilistalta poistaminen on suuttumuksen osoitus ja linkkaamatta jättäminen se vasta voimakas kannanotto onkin, kuten Karrikin on saanut huomata. Häntä kiinnostaa kaksi mystistä ihailijaa, jotka käyvät häntä katsomassa, mutta eivät koskaan puhu mitään. "Miksi nämä kaksi jaksavat seurata juttujani, kun niin monet yleensä kirjallisuudesta, runoudesta tai kulttuurista kiinnostuneet selvästi ja kategorisesti ja mielenosoituksellisesti kieltäytyvät linkkaamasta minuun, vaikka heidän linkkinsä minun sivuiltani löytyvätkin." Sehän se ahdistaa toimittajankin mieltä, että miksi kaikki eivät halua linkittää Blogisanomia sivuilleen. Se on mielenosoitus, ilmiselvästi, varsinkin jos linkkilistasta löytyy kamala kilpailijamme, tuo Blogistanin Pravda. Samalla hintaa Karri lähettää viestin "tietyille kirjailijoille", joiden blogit puuttuvat hänen linkkilistaltaan. Syynä puuttumiseen on se että blogi on enemmän kiinnostunut jostain muusta kuin kirjallisista tai esteettisistä kysymyksistä eli siellä soitetaan suuta. " listani on heijastettava myös esteettisiä mieltymyksiäni: mieluummin siis Leevi Lehto kuin Panu Rajala...." Nyt tiettyjen kirjailijoiden kannattaa kipittää Karrin blogiin tuohtumaan siitä ettei heidän suunsoittoblogiaan ole kelpuutettu linkkilistalle. Mutta sekö on linkkilistojen tarkoitus, että niillä osoitettaan meille paikkamme blogosfäärissä? Ja me emme uskalla hyppiä näkymättömien rajojen yli, jotka kuitenkin enimmäkseen ovat omien loistavien korviemme välissä sijaitsevia varsin tyhjänpäiväisiä rakennelmia.

In memoriam?

Jäädykepiirikunta veti sitten maton ihailijoidensa alta. Hetken Vt  antoi ymmärtää olevansa etäistä sukua Vuokratontin hemmolle, mutta aamun tullen iski katumus ja salaperäisyyden varjo laskeutui katoamisen ylle. Ensimmäiset keskustelut on jo käyty asian tiimoilta. Sun äidilles tämä on varmaan kova isku ja kaikille muillekin tietysti. Voi voi, ei kyllä näköjään voi mihinkään luottaa. Mutta kuten Sun äitiskin toteaa, jotain kovin tuttua ja turvallista löytyy tästä blogista. Nettihäiriköintiin kyllästynyt traumaimuri Tristan päätti sitten lopettaa bloginsa, vaihtaa nimimerkkiä ja häipyä muihin maisemiin. Tällaiset uutiset ovat aina surullisia, mutta erityisen surullisia ne ovat juorulehden toimittajille, koska tämä hankaloittaa huomattavasti meidän työtämme. Miten me nyt sitten pysymme Tristanin jäljillä ja raportoimme hänen edesottamuksistaan kun emme tiedä kuka ja missä hän on? Ikävä jos taas tulee sapiskaa siitä, että on jäänyt jokin mainio juttu kommentoimatta tässä lehdessä.

Onko ihminen apina?

Kuten on tullut tunnetuksi, inhoamme täällä meemejä, mutta ehkä tuo Pinserin meemi olisi tässä tilanteessa ihan hyvä, eli sitä kainalosauvana käyttäen voisi olla helpompi levittyä vieraisiin ja kenties vihamielisiltäkin tuntuviin blogeihin ja heittää kehiin muutama kommentti ja linkitys ihan vain merkiksi itselleen että pystyy luopumaan joistakin ennakkoluuloistaan. Meemi onkin levinnyt kiitettävästi, kiitos apinamenneisyytemme. Ainakin Katsauksen, Myllerrysten ja Sanojen kuuliaiset tytöt, sekä tietysti ahkera Sedis ja aina valmis Veteraaniurheilija, kuin myös Benrope omalla pidättyväisellä tavallaan ovat reagoineet meemiin. Mutta tietenkin on heitä jotka eivät käskytettynä tee yhtään mitään. Ja suurin osa tietysti jatkaa blogielämäänsä meemeistä piittaamatta, lepo heille.

Listapippeli!

Uusi vilkkaasti elävä top-lista puhuttaa ja on aiheuttanut jo todellisen joukkoliikkeen. Blogilistan klikkaaminen on muuttunut äänestämiseksi ja jotkut ihmiset ovat nyt jo muuttaneet käyttäytymistään ja välttävät ärsyttävien blogien klikkaamista jotta ne eivät turhanpäiten nousisi blogilistalla. Onevice suunnitteli Mitvitin toiveesta Listapippelin joka kasvaa ja kutistuu sen mukaan miten oma blogi on nousussa tai laskussa top-listalla. Kaunis idea ja jotkut naisbloggaajat ovat jo ehtineet aprikoida kuinka tämä pippeli heidän blogiinsa sopii. Ehkä naisille pitäisi suunnitella blogitissi joka kasvaa latteasta AA kupista muhkeaan DD kuppiin? Paremmat ehdotukset, joita toivottavasti löytyy, Oneviceen.

Totta vai tarua? Kas siinä kysymys
 
Myös tosielämän ja nettielämän välinen suhde jaksaa mietityttää. Onko vaniljasuklaan blogi faktaa vai fiktiota?Entäs Poppyn tarinat? Siellä on pientä hermostumista jo ilmassa suorastaan. Sama asia nousi esiin myös SusuPetalin vinkeiden novellien saattelemana. Kirjoittaako typykkä suoraan vai epäsuorasti omasta elämästään?Ja onko sillä väliä?

Kommenttiystävällisiä blogeja

Henri kirjoittaa blogiinsa runoja ja odottaa kommentteja, antakaa niitä hänelle, auttakaa miestä kehittymään.Maria on muuten vain ilmoittanut, että hänen bloginsa on kommenttimyönteinen. Myös kirjoittajat tunnetusti ilahtuvat saadessaan palautetta, vaikka eivät siitä erikseen mainitsisikaan.  Kirjoittajablogien joukkoon on nyt ilmestynyt  Justus, joka kamppailee uskonnon ja itsensä toteuttamisen ristipaineissa, hänen kommenttimyönteisyydestään ei ehkä kannattaisi arvailla mitään, mutta en jaksa keksiä enää uutta otsikkoa, alkaa jo muutenkin taas uuvuttaa tämä lehdenteko.

"Surullinen ja opettavainen tositarina siitä mitä voi tapahtua, kun mies tuntee itsensä sisäpiirien hylkimäksi. Taiteilijatalon kantakapakkaan ilmaantui perjantai-iltana mies haulikon kanssa."

-Sanat

Laajentakaa sisäpiiriänne ystävät. Ja muistakaa että toimittaja rakastaa teitä kaikkia! Niin, juuri sinuakin jota ei tällä kertaa aviisissamme mainittu!