Talvilomat alkavat painaa päälle eikä kukaan ehdi bloggaamaan, kun lomalla just pitää niin hirveästi elää. Pitää matkustaa ja kuunnella oikeita ihmisiä, käydä jäätelöautolla,  pitää hiihtää ja katsoa kisoja, antaa kielareita, pelata lätkää ja juoda olutta, lukea oikeita kirjoja, käydä Jerusalemissa ja vedellä vetoketjuja kiinni.Bloggaaminen tai blogien lukeminen sekä kirjallinen kommunikointi muiden ihmisten kanssa eivät sen sijaan ole elämää, ja mikä pahinta, ne jopa tuhoavat aivoja, mikä nyt pitäisikin erityisesti muistaa Helsingin kaupunginjohtaja Pajusenkin, ettei vain hairahdu pimeälle puolelle kesken hyvin alkaneen elämänsä ja lakkaa ymmärtämästä painotuotteseen kirjoitettua tekstiä. Olkaa siis varuillanne muutkin ja testailkaa itseänne tasaisin väliajoin lukemalla tai hypistelemällä lehtiä, joita oikeat toimittajat ovat kirjoittaneet ja saaneet siitä oikeaa rahaa.

Kenen hengitys haisee?

Mitä sitten on oikea elämä? kyselee varmasti mielessään eräskin epätietoinen Kallion peräkylästä. Kunpa me tietäisimme, miten kaikille saisi räätälöityä elämän, joka miellyttäisi nimenomaan juuri sitä tärkeää ulkopuolista katsojaa. Voisin kuvitella, että oikeaa elämää tulisi verrata vaikkapa raittiiseen ilmaan, kun taas blogielämässä ilma ei vaihdu, vaan ihminen joutuu tyytymään omiin hiilidioksiideihinsa ja sivustakatsojan mielestä se hiilidioksidipitoinen ilma nyt vaan voi haista ummehtuneelle, omaa hengitystään kun on niin vaikea haistella. Siispä sillan allakin voi jonkun toisen mielestä olla enemmän oikeaa ja tentunhuuruista vaihtoehtoelämää kuin blogeissa! Golfkentillä se vasta on elämä elämää, kun saa puttailla palloa viheriöllä skottiruudullinen lippalakki päässään. Ah, sitä luonnonnurmikolla pörräämistä ja aitojen vesiesteiden voittamista! Se on oikeaa elämää, mutta kuka nyt golfia sisällä pelaisikaan? Taiteilijaelämä lyö laudalta kaikki muut elämät yhteensä; kärsimystä aamuisin ja kirjoittamista iltaisin, jonka jälkeen kärsitään vielä vähän. Hirveä kiire on myös elämää parhaimmillaan, kun voi säntäillä aamulla ylös, töihin ja kiireesti telkkarin ääreen katsomaan salkkareita tai muita tv-ohjelmia. Ei kyllä kannattaisi pilata elämäänsä jakamalla tv:sta saamiaan tuntemuksia muiden kanssa! Ja kirjoittaminen yleensä, hei kamoon, kuka vielä kirjoittaa kirjoittamisesta?

Ketä varten on Internet?

Tietokoneen näytöltä lukeminen ei  siis ole elämää, eikä näppiksellä kirjoittaminen, saati jonkun kahelin tv-kasvon fanittaminen. Se on kuulkaas energian tuhlaamista joutaviin asioihin, niin kuin Heta ja Pauliina vuorostaan opastavat sormet pystyssä Wicked Childia. Muistuu mieleen ne ajat, kun television katseleminen oli turhuutta ja aiheutti sokeutumista vielä vuosikymmenien päästä siitä, kun ensimmäinen televisio oli Suomeenkin rantautunut. Ja voi hyvä ihme, kun televisoon kytkettävä kökköpelikone ponnahti markkinoille. Sehän oli yksi pirun vehje kanssa mokoma tennis...ping...ping... hirvittävän addiktoivaa, eikä missään tapauksessa mummon mielestä oikeaa elämää. Ja entä kun joku meni ja fanitti Cliff Richardia? Ja mikä pahempaa... Osmondin Donnya. Hyvä ihme sentään. Kuulkaa ryhdistäytykää ja muistakaa, että Internet on vain yhtä tarkoitusta varten. Se on sitä oikeaa elämää.

Minäkään en kestä

Sellaiset henkilöt, jotka omasta mielestään elävät todellakin oikeaa elämää, toimittavat oikeita lehtiä ja kirjoittavat etupäässä rahasta, voivat tästä huolimatta varovaisesti tehdä pikku pyrähdyksiä muiden blogeihin ja arvostella niitä. Siis jotenkin se tapahtuu siten, ettei Internetissä käydäkään varsinaisen elämisensä aikana aukomassa päätään, vaan elämä jotenkin otetaan pois päältä, ja luomet puolitangossa suupielet lattiaa kohti uneliaan kuolan valuessa leukaa pitkin kehoitetaan kaikkia elämänsä tuhlareita hankkimaan elämää. Voi elämä, mitä elämää! Hankkikaa kaikki sellainen. Se kuulostaa niin hauskalta. Hieman tämä järjestelmä kylläkin ilmeisesti ontuu, vähän samalla tavalla kuin ontuu uutukaisen Blaa-blaa. Mä en kestä -blogin toistaiseksi ainokainen postaus, joka tietenkin syntymästään asti etuoikeutetussa kiinnostavuudessaan ylittää kaikkien muiden blogit vanhan toistolla.

Kevätmuutto lähestyy

Lintuinfluenssan hiljakseen rantautuessa  tänne puhtoiseen lintukotoomme, on Lintuinfluenssakin äitynyt päivittämään. Maalainen on löytänyt kunnon kansanparannusohjeet tiputaudin ehkäisemiseksi ja myös Pää auki on ollut  tarkkana ja suomentanut biisejä sekä oivien saksalaisten ohjeet suojautumisessa lintuinfluenssaa vastaan meille jälkeenjääneille suomalaisille, jotka tunnetusti elämme kuin pellossa, ja joiden laboratorioihin ei samperi soikoon oteta enää yhtään kuollutta joutsenta, vaan se on oltava kerralla kymmenen joutsenen joukkokuolema, ennen kuin suomalainen tutkija uskoo minkään lintutaudin arvokkaisiin kansallismaisemiimme tunkeutuvan.


Onnittelut, sähkeet

Mediaope
on nyt mainittu niin monta kertaa, että tekisi mieli mennä lakkoon, mutta jätkä sen kun porskuttaa. Nyt on 43 vuotta tapissa ja se odottettu haastattelukin oli nyt sitten oikein paperilehdessä, eikä huono ollut ollenkaan.


Jos oikein elämäänsä ajattelee otsaansa kiivaasti rypistellen, havaitsee, että sehän onkin haikeansuolainen ketju pieniä onnen hetkiä kaukana toisistaan, ja välissä sitten sitä kuonaa - oikeaa elämää.

- Hanhensulka