Historioitsiamme Just Sopivasti tietää kertoa että jo muinaiset foinikialaiset pohtivat blogatako omalla nimellä vai nimimerkillä. Tavallaan lohdullista että on aina näitä ikuisuuskysymyksiä jotka eivät koskaan katoa ja joihin voi turvallisesti palata ellei keksi muuta miettimistä. Pitäisikö tosiaan pistää kuva blogiin jotta media-asiantuntijakin siitä kiinnostuisi?  Mertenin mielestä kuvan liittäminen blogiin syö mystiikkaa. Pois se meistä että mystiikka syötäisiin pois. Mystiikkaa pitää vaalia, säilöä ja tarvittaessa vaikka pakastaa pahan päivän varalle koska mitäpä me olisimme ilman mystiikkaa. Omalla nimellään kirjoittavat laimeasti, nimimerkit uskaltavat revitellä, tuumii Merten. Nimimerkit ovat myös rehellisempiä, koska omalla nimellä kirjoittaminen voi johtaa jalustalle nostamiseen. Toisaalta nimimerkilläkin kirjoittaminen voi johtaa jalustalle nostamiseen. Ihminen on laumaeläin ja näköjään mikä tahansa voi johtaa jalustalle nostamiseen. Ja myös sieltä pudottamiseen. Toisaalta voi ajatella niin kuin Marinadi: onko sillä nyt sitten niin väliä bloggaako nimellä vai nimimerkillä? Ehkä se mystiikka tai vaihtoehtoisesti laimeus on enemmän lukijan korvien välissä niin kuin moni muukin asia? Mutta liike on pysyvää. Nimimerkkibloggaajat miettivät saisivatko lisäarvoa nimensä paljastamisesta ja nimibloggaajat väsäävät salaa nimimerkkiblogeja ja nauttivat kuvitellessaan olevansa kovinkin mystisiä.

Maalainen kaipailee yhä naista

Kevät tulee ja Panukin  osoittaa jälleen heräilemisen merkkejä. Naiset on taas olleet niin virkistävän pahoja. Ne syyttävät kunnon miehiä pedofiileiksi, mutta oikeaa pedofiiliä ämmät, nuo tyhmät saappaat eivät tunnista. Oi voi sentään, on taas niin paljon vääryyttä maailmassa, mikä toki on hauskaa että pysyy Panun mylly käynnissä. Jonkin erikoisen ajatuskulun kautta maalainen koki keskustelun nostavan statustaan naistenmiehenä ja hyvä onkin, sillä maalaisella on tukalat paikat siellä korvessa missä huomionarvoisia naisia ei näy mailla halmeilla. Mummot eivät kiinnosta ja nuorten suhteen ei ole senssejä. Tukala tilanne,  auttakaa nyt miestä mäessä. 

Äidit nuo toivossa väkevät

Jos on päässyt prosenttilasku unohtumaan, Sun äitis tarjoaa apua. Mikä olisikaan hauskempaa askaretta kuin puuhailla prosenttilaskujen parissa hiihtolomalla. Toisia ottaa äidit vain päähän. Ei niitä kestä kun vaan lässyttävät niistä vauvoistaan. Tai vaihtoehtoisesti siivoavat ja pesevät jopa katot kun kuume hiukankin osoittaa laskemisen merkkejä. Voi näitä työn sankareita. Miksi kohtuus on ihmiselle niin vaikea käsite. Joko sitä ollaan täysin pitelemättömiä hedonisteja joilla ei ole vastuuntunnosta tietoakaan tai sitten oman hengen uhalla raadetaan, vaikka vähemmälläkin pärjättäisiin. Vai pärjättäisiinkö? Mistäpä minä tiedän.  

Vapaus vaieta

Sananvapaudesta huolestuneet voisivat kääntää katseensa välillä vaikkapa Torinon kuuluihin kisoihin. JJ Kasvi nimittäin tietää kertoa että olympiakomitea on myynyt kisojen kaikki mediaoikeudet ja samalla myytiin urheilijoiden sananvapaus. Jos urheilija rikkoo olympiakomitean asettamia sääntöjä, hänet voidaan sulkea kisoista pois. Lisäksi urheilijalta voidaan vaatia oikeudessa korvauksia olympiakomitealle aiheutuneista taloudellisista menetyksistä. Miettikääpä tätä.  Myös kiinalaisilla on omat ongelmansa sananvapauden kanssa, kuten Hanhensulka on huomannut. Microsofti poisti kiinan hallituksen pyynnöstä erään kriittisen kiinalaisen palvelustaan. Tapaus on toki herättänyt jonkin verran hämmennystä, mutta kiinalaiset bloggarit ovat ärtyneet ennen muuta tälle kanssabloggaajalle joka on mennyt kirjoittelemaan blogiinsa hallitusta ärsyttäviä asioita.

 
Liity tai eroa, aina joku ottaa nokkiinsa

Tiia sitten meni ja erosi kirkosta. Nythän se on niin helppoa. Jotkut kuitenkin haluavat ottaa kirkosta eroamisenkin oikein pohojanmaan kautta. Napinpainallus netissä tuntuu liian helpolta. Ei, kirkkoherran virastoon pitää mennä ja ottaa kasvokontakti virkailijaan ja täyttää kaavake.  Se mikä toisille on ihanan vapauttava kokemus, surettaa joitakin toisia. Välittäjänkin ystäväpappi on murheissaan koska ihmiset vain eroilevat kirkosta. Mitähän sielunhoitajamme Pälli tähän sanoisi, näyttää blogikin taas päivittyneen.

Kriisistä toiseen

Lentävässä juustossa  muistellaan kahta rautaista käpyä, kuulostaa hyvältä, paitsi että sitten kysymys olikin vain käkikellosta. No tavallaanhan me kaikki olemme käkikelloja, kukumme ajallamme, mitä nyt joskus ollaan vähän edellä ja sitten taas jätättää. Joskus voi iskeä eeppinen kriisi. Silloin voivat olla epikriisit paikallaan. Tris taas on muuten vain apea, koska Veloena kirjoittaa paremmin. No aina meillä jokaisella on joku joka kirjoittaa jonkun mielestä paremmin. Siitä pinteestä ei pääse vaikka kirjoittaisi kuinka taivaallisen hienosti. Vertaileminen on inhimillistä, mutta turhaa ainakin mitä kirjoittamiseen ja blogin pitämiseen tulee. Elämä on ihan riittävän kivuliasta ilman että jatkuvasti vertaa itseään muihin. Mistä tulikin mieleen että Viiltely ja ylensyöminen ovat kuulemma samansukuisia asioita. No miksipä minä en ole tuota keksinyt. Olisi pitänyt keksiä.


Vaikka urheilu sanana maistuu jotenkin pöyhkeilyltä, reteilyltä ja tyhjän pullistelulta, on se sentään rehdisti sitä mitä on; olla olevinaan urhea vaikka odotukset ei täyty, kuntohuippu ei osu kohdalleen, suksi ei luista, kantti ei kestä tai muut vaan ovat parempia.
 Mea

Hyvää loppuviikkoa!