Historioitsiamme Just Sopivasti tietää
kertoa että jo muinaiset foinikialaiset pohtivat blogatako omalla
nimellä vai nimimerkillä. Tavallaan lohdullista että on aina näitä
ikuisuuskysymyksiä jotka eivät koskaan katoa ja joihin voi
turvallisesti palata ellei keksi muuta miettimistä. Pitäisikö tosiaan
pistää kuva blogiin jotta media-asiantuntijakin siitä kiinnostuisi? Mertenin
mielestä kuvan liittäminen blogiin syö mystiikkaa. Pois se meistä että
mystiikka syötäisiin pois. Mystiikkaa pitää vaalia, säilöä ja
tarvittaessa vaikka pakastaa pahan päivän varalle koska mitäpä me
olisimme ilman mystiikkaa. Omalla nimellään kirjoittavat laimeasti,
nimimerkit uskaltavat revitellä, tuumii Merten. Nimimerkit ovat myös
rehellisempiä, koska omalla nimellä kirjoittaminen voi johtaa
jalustalle nostamiseen. Toisaalta nimimerkilläkin kirjoittaminen voi
johtaa jalustalle nostamiseen. Ihminen on laumaeläin ja näköjään mikä
tahansa voi johtaa jalustalle nostamiseen. Ja myös sieltä
pudottamiseen. Toisaalta voi ajatella niin kuin Marinadi:
onko sillä nyt sitten niin väliä bloggaako nimellä vai nimimerkillä?
Ehkä se mystiikka tai vaihtoehtoisesti laimeus on enemmän lukijan
korvien välissä niin kuin moni muukin asia? Mutta liike on pysyvää.
Nimimerkkibloggaajat miettivät saisivatko lisäarvoa nimensä
paljastamisesta ja nimibloggaajat väsäävät salaa nimimerkkiblogeja ja
nauttivat kuvitellessaan olevansa kovinkin mystisiä.
Maalainen kaipailee yhä naista
Kevät tulee ja Panukin osoittaa
jälleen heräilemisen merkkejä. Naiset on taas olleet niin virkistävän
pahoja. Ne syyttävät kunnon miehiä pedofiileiksi, mutta oikeaa
pedofiiliä ämmät, nuo tyhmät saappaat eivät tunnista. Oi voi sentään,
on taas niin paljon vääryyttä maailmassa, mikä toki on hauskaa että
pysyy Panun mylly käynnissä. Jonkin erikoisen ajatuskulun kautta maalainen
koki keskustelun nostavan statustaan naistenmiehenä ja hyvä onkin,
sillä maalaisella on tukalat paikat siellä korvessa missä
huomionarvoisia naisia ei näy mailla halmeilla. Mummot eivät kiinnosta
ja nuorten suhteen ei ole senssejä. Tukala tilanne, auttakaa nyt
miestä mäessä.
Äidit nuo toivossa väkevät
Jos on päässyt prosenttilasku unohtumaan, Sun äitis tarjoaa apua. Mikä olisikaan hauskempaa askaretta kuin puuhailla prosenttilaskujen parissa hiihtolomalla. Toisia ottaa äidit vain päähän. Ei niitä kestä kun vaan lässyttävät niistä vauvoistaan. Tai vaihtoehtoisesti siivoavat
ja pesevät jopa katot kun kuume hiukankin osoittaa laskemisen merkkejä.
Voi näitä työn sankareita. Miksi kohtuus on ihmiselle niin vaikea
käsite. Joko sitä ollaan täysin pitelemättömiä hedonisteja joilla ei
ole vastuuntunnosta tietoakaan tai sitten oman hengen uhalla raadetaan,
vaikka vähemmälläkin pärjättäisiin. Vai pärjättäisiinkö? Mistäpä minä
tiedän.
Vapaus vaieta
Sananvapaudesta huolestuneet voisivat kääntää katseensa välillä vaikkapa Torinon kuuluihin kisoihin. JJ Kasvi
nimittäin tietää kertoa että olympiakomitea on myynyt kisojen kaikki
mediaoikeudet ja samalla myytiin urheilijoiden sananvapaus. Jos
urheilija rikkoo olympiakomitean asettamia sääntöjä, hänet voidaan
sulkea kisoista pois. Lisäksi urheilijalta voidaan vaatia oikeudessa
korvauksia olympiakomitealle aiheutuneista taloudellisista
menetyksistä. Miettikääpä tätä. Myös kiinalaisilla on omat ongelmansa
sananvapauden kanssa, kuten Hanhensulka on huomannut. Microsofti
poisti kiinan hallituksen pyynnöstä erään kriittisen kiinalaisen
palvelustaan. Tapaus on toki herättänyt jonkin verran hämmennystä,
mutta kiinalaiset bloggarit ovat ärtyneet ennen muuta tälle
kanssabloggaajalle joka on mennyt kirjoittelemaan blogiinsa hallitusta
ärsyttäviä asioita.
Liity tai eroa, aina joku ottaa nokkiinsa
Tiia sitten meni ja erosi kirkosta. Nythän se on niin helppoa. Jotkut
kuitenkin haluavat ottaa kirkosta eroamisenkin oikein pohojanmaan
kautta. Napinpainallus netissä tuntuu liian helpolta. Ei, kirkkoherran
virastoon pitää mennä ja ottaa kasvokontakti virkailijaan ja täyttää
kaavake. Se mikä toisille on ihanan vapauttava kokemus, surettaa
joitakin toisia. Välittäjänkin ystäväpappi on murheissaan koska ihmiset vain eroilevat kirkosta. Mitähän sielunhoitajamme Pälli tähän sanoisi, näyttää blogikin taas päivittyneen.
Kriisistä toiseen
Lentävässä juustossa
muistellaan kahta rautaista käpyä, kuulostaa hyvältä, paitsi että
sitten kysymys olikin vain käkikellosta. No tavallaanhan me kaikki
olemme käkikelloja, kukumme ajallamme, mitä nyt joskus ollaan vähän
edellä ja sitten taas jätättää. Joskus voi iskeä eeppinen kriisi. Silloin voivat olla epikriisit paikallaan. Tris taas on muuten vain apea, koska Veloena
kirjoittaa paremmin. No aina meillä jokaisella on joku joka kirjoittaa
jonkun mielestä paremmin. Siitä pinteestä ei pääse vaikka kirjoittaisi
kuinka taivaallisen hienosti. Vertaileminen on inhimillistä, mutta
turhaa ainakin mitä kirjoittamiseen ja blogin pitämiseen tulee. Elämä
on ihan riittävän kivuliasta ilman että jatkuvasti vertaa itseään
muihin. Mistä tulikin mieleen että Viiltely ja ylensyöminen ovat kuulemma samansukuisia asioita. No miksipä minä en ole tuota keksinyt. Olisi pitänyt keksiä.
Vaikka urheilu
sanana maistuu jotenkin pöyhkeilyltä, reteilyltä ja tyhjän
pullistelulta, on se sentään rehdisti sitä mitä on; olla olevinaan
urhea vaikka odotukset ei täyty, kuntohuippu ei osu kohdalleen, suksi
ei luista, kantti ei kestä tai muut vaan ovat parempia.
Mea
Hyvää loppuviikkoa!
keskiviikko, 22. helmikuu 2006
Kommentit