Ystävänpäivä oli ja meni, eikä se tainnut ketään meistä suuresti hetkauttaa, vaikka Feenix ilmoittikin että ystävänä päivänä saa ja pitääkin rakastaa. Ystävänpäivänä voi muistaa vanhoja tuttuja, mutta aina se ei ole niin helppoa kuten SusuPetal omassa ystävänpäivätarinassaan todistaa. Miehisen version ystäväpäivän tarinasta voi käydä lukemassa Arinalta. Sosiaalinen elämä on kuin kalanmaksaöljyä, epäilemättä terveellistä, mutta ilmankin tulee toimeen, ainakin Jenni on sitä mieltä.
Mealla on ystävyydestä hiukan romanttisempi näkemys.Ystävyyden erottaa kaveruudesta ja toveruudesta luottamus: ystävään voi luottaa, hänen käsiinsä uskoisi itsensä ja hänen tietää olevan läsnä, vaikka hän olisi matkojen takana. Myös Sun äitis alkoi Mean innoittamana miettiä ystävyyksiään ja toteaa, että eniten aikaa sitä tulee vietettyä blogiystäviensä kanssa. Tuttu ilmiö! Veloena taas ajattelee, että ystävyys on sitä todellisinta rakkautta. Gloomy sundayssa taas haikaillaan miesten perään. No kukapa ei. 

Mutta onko nyt niin, että raja jälleen railona aukeaa sukupuolten välillä tässäkin asiassa? Tasan eivät ainakaan näytä käyvän onnenlahjat, mikäli tosiaan on niin kuin Mediaope väittää, eikä miehillä olisi ystäviä, ainakaan sellaisia jotka täyttäisivät naisten epäilemättä hyvinkin ankarat ystävyyden laatukriteerit. Earl Grey on puolestaan havahtunut huomaamaan miten hienoa on kun oma valokuva keikkuu mummun kirjahyllyssä: todiste siitä, että minä kuulun johonkin, olen osa jotain isompaa ja hienompaa. Mummut ovat kyllä ihania ja omalla tavallaan ikuisia, koska aina tulee uusia mummuja, sille ei mahda mitään vaikka omalla kohdalla toivoisikin jotenkin voivansa viivyttää kohtaloa. Moni varmaan jakaa Näkymättömän tytön hiljaisen huokauksen. Ystäviä olisi, mutta kun ei oikein jaksa muistaa niitä, ei ystävänpäivänä eikä muutenkaan. Emmehän me oikein muuta enää jaksa ja viitsi kuin tehdä työtä ja kuntoilla että jaksamme tehdä työtä. Mutta jos jaksaisimme, kannattaisi ehkä käydä Pastanjauhannasta bongaamassa reseptejä. Ruoka on aika helppo tapa hemmotella ystäviä, nimittäin jos osaa kokata.

Yrittänyttä laitetaan ja muita tuoreita blogitapauksia
 
Petja raportoi blogissaan tiestään yrittäjäksi. Yrittäjällä on oltava mielessään tavoite, se minne hän on menossa ja mihin hän vie yrityksen mennessään. Sepä se, mutta miten vaikea ihmispolon onkaan tietää minne hän on menossa. Kaikenlaista sitä kuulkaa on tähän mennessä yritetty. Kirjalliset blogit saavat mukavaa täydennystä kun tankarunoja rustannut Minna on päässyt tuotekehittelyssään uudelle asteelle ja on valmis lanseeraamaan uuden runomuodon, rangan. Jäämme seuraamaan millaisia rankoja Minna näytteille asettaa. Ylös on uusi alas taas tarkoittaa katsomista toisin, kenties avarakatseisemmin ilman itsestäänselvyyttä ja jopa ilman selvyyttä. Niin, mitäpä me selvyydellä tekisimmekään. Tietoja koneesta blogi tarjoaa, kuten nimikin osoittaa, miehekästä informaatiota elämästä tietokoneen kanssa.

Conan-kuumetta

Conan O'Brienin vierailua on seurattu henkeä pidättäen. Osa väestä tunnustautuu suorastaan faneiksi. Tiia on osoittanut suoranaista sissi-henkeä vaaniessaan Conania ja saanut napattua jopa peräti valokuvan Conanin autosta. Herttinen. Toiset jakavat muuten vain auliisti informaatiota tästä merkkitapahtumasta. Mediatakomossa saatiin Conan tervehtimään Rovaniemeläisiä, ihan kuin Rovaniemeläisiä ei tulisi muuten tervehdittyä kuin pakottamalla. Uutisvideoitakin on tarjolla (via Pinseri)

Rouvien kanssa marjaan

Onnittelut Sedikselle  nätistä potretista ministerin kanssa.  Tummaa ja vaaleaa skandinaavista kauneutta ja komeutta rinta rinnan. Eikä kumpikaan todellakaan näytä mitenkään pahviselta.  Schizo-Jannella on ratkaisematon ongelma. Naisten rintakuvat aiheuttavat toisaalta spontaanin kävijäryntäyksen, mutta merkitsevät samalla yhden tilaajan menettämistä. Mikä neuvoksi? Kummat ovat tärkeämpiä, tilaajat vai tissien tirkistelijät? Blogisanomat joka mielellään jakaa neuvoja kenenkään pyytämättä, ehdottaa ettei Janne miettisi kummankaan kävijäryhmän mielihaluja vaan keskittyisi omaan mielihyväänsä niin kuin kuka tahansa normaali bloggaaja. Ratin takana taas ihmetellään, että mikä naisiin on mennyt, kun ovat autokuskeina käyneet niin röyhkeiksi.Propaganda-arkistossakin on jotain valittamista naisten käytöstapojen suhteen. Maailmanloppuahan se ennustaa jos naisetkin käyvät röyhkeiksi. Ei ole enää mikään pyhää, tämä on suurempi häväistys kuin Muhammed-pilakuvat konsaan.

Siivotonta menoa

Kevät tulee ja mitä ihanissa naisissa mietitään? No tietenkin siivousta. Mitäpä naiset keväällä muuta miettisivät. Ja ketä tästä pitäisi syyttää, naisia vai miehiä? Enpä tiedä muuta sanoa kuin että jossain on vikaa, kun siivoamisesta riittää näin paljon juttua. Rita Maestra on puolestaan pohtinut huumorintajua. Nyt on saatu oikein faktaa siitä, että naiset tykkäävät miehistä jotka saavat heidät nauramaan. Ja miehet taas naisista jotka nauravat heidän jutuilleen. Niinpä, tuota sietää kyllä itse kunkin miettiä. Monia muitakin asioita sietää tietysti miettiä. Lotta joutuu nyt lähinnä miettimään että mistä löytäisi uuden työpaikan, koska entinen meni alta hiukan liian kärjekkäiden mielipiteiden vuoksi joita hän blogissaan esitteli. No eivät ne kansanedustajatkaan mitään kestä. Mutta kohtahan ne on vaalit tulossa taas, joten ei muuta kuin Lotta eduskuntaan! Siellä kommenttipuolella taisi sellaista henkeä jo hiukan esiintyäkin.

Väriä elämään

Minkä värinen on aurasi? Onko se lila niin kuin Scillalla? Parnassossa povataan uskonnosta seuraavaa suurta buumia ja luvataan sen jo näkyvän seuraavassa lehdessä. Vieltä toistaiseksi buumi ei Blogistaniassa kovin hyvin näy. Uskontoblogit eivät kärkisijoilla pompi. Pääsielunhoitajamme Pällikin on ollut pitkään vaiti.

Paljon on taas Blogistaniassa tapahtunut ja paljon jää taas kertomatta.  Niin monta hyvää  blogia linkkaamatta, mutta pakko lopettaa tältä päivältä ja siirtyä muihin tehtäviin.

Olen masentunut, virallisesti, lääketieteellisesti, normaalisti. Yksi kolmestasadastatuhannesta.
-Viive