Tässähän voisi melkein sanoa samalla tavalla kuin Sugar: Välillä mä ymmärrän miks mulla on paljon ystäviä ja miks ne oikeasti tykkää musta.
Vaikka lähempänä on oikeastaan se huomio, että jossain välissä ja
huomaamattaan sitä on tullut hankkineeksi joitakin vihollisiakin, jotka
eivät tykkää musta ihan yhtä paljon. Noone
ehdottaa lintuinfluenssaa ja muslimien kostoiskua odotellessaan että
ihmisten kannattaisi pyytää anteeksi niiltä jotka käyttäytyvät siihen
malliin kuin olisivat loukkaantuneet jostakin. Koska idea on hyvä,
julistamme tämän viikon anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen
viikoksi. Blogisanomathan on salaa ahkeroinut useammallakin palstalla
anteeksipyytelyn jalossa toimessa, vaikka tulokset eivät toistaiseksi
ole olleet kovin merkittävät. Anteeksipyytelyämme ei kenties pidetä
aivan uskottavana koska olemme tällainen neljäs valtiomahti. Tästä
lähtien suhtaudumme työhömme entistä vastuullisemmin kunhan muistatte
että kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Mutta sitä tässä
on nyt mietitty, että miksi me suomalaiset olemme sellaisia kuin
olemme. Kiteitä sanoo aika hyvin kulttuuristamme, joka
vaikuttaa humoristiselta jyrkkine yllätyksineen ja mielenliikkeineen.
Ikään kuin ihmisiltä puuttuisivat lattia, seinät ja katto: usko, toivo
ja rakkaus - ja tämä asiaintila on jatkuvasti vaarassa paljastua nolosti.
Mutta siis kerta vielä kiellon päälle: pyydämme nyt tässä anteeksi
kaikilta joita lehtemme linja on loukannut. Ja pyyntö on vilpitön.
Älköön siis puuttuko uskoa, toivoa ja rakkautta elämästänne, ainakaan
tällä viikolla.
Eläköön se sisäinen huuto
Entä kun kaikki on jo sanottu? Ja vielä paremmin kuin mihin itse
pystymme? Sehän se on bloggaajan painajainen, ellei numero yksi, niin
hyvä kakkonen ainakin. Mutta toisaalta, kuten Arja toteaa: Sittenkin voi vielä tulla se sisäinen huuto. Se mikä on pakko sanoa. Niinpä. Toisaalla Mediaope ehti
julistaa helmikuun höpökuukaudeksi, tuhoisin seurauksin.
Kommenttilaatikossa käytin vakavampaa keskustelua kuin miesmuistiin,
(tosin eihän se miesmuisti onneksi nyt niin pitkä ole, toisin kuin
eräillä) joka päätyi riemukkaaseen viestien poisteluun keskustelijoiden
ryhtyessä katumaan puheitaan. Niin niin, olin siellä minäkin
selittelemässä, auta armias sentään. Mediaopettaja kertoi, ettei hänen
bloginsa ole kovin kunnianhimoinen. No ilmankos se meitä miellyttää
koska mekään emme ole erityisen kunnianhimoisia. On kiva paneutua
kiinnostaviin asioihin, mutta miksi himoita kunniaa? Edes kirjallista
kunniaa. Ja kirjojen kanssa voi tehdä niin paljon muutakin hauskaa kuin
lukea niitä. Niille voi puhua ja hyräillä ja niiden kanssa voi tanssia.
Ja netin kautta voi pidentää laina-aikoja uudestaan ja uudestaan, kuten
Saara Mediaopen kommenttilaatikossa todistaa.
Sisään ja ulos
Tiina Kaarela
haaveilee että voisi blogata nimimerkillä ja syytää pahan mielensä
virtuaaliavaruuteen sen sijaan että nyt saa ihmissuhde kärsiä. Joskus
olisi vain niin kiva ärsyttää ihmisiä joutumatta edesvastuuseen. Keskenkasvuisiakaan
ei aina viitsi ärsyttää, vastaukseksi kun saa vain epä-älyllistä
inttämistä tai, mikä vielä pahempaa, naiiveja ihmissuhdeneuvoja
kokemuksen syvällä rintaäänellä, mistä MariaKristiina sitten
otti hiukan itseensä, koska ilmeisesti tunsi joskus lähimenneisyydessä
antaneensa naiiveja ihmissuhdeneuvoja paatuneelle Kaarelalle.
MariaKristina alkoi miettiä mistä tämä hänen ja Kaarelan välinen
negatiivinen suhde on alunperin lähtenyt eskaloitumaan.
Tämä nettiympäristö on siitä kiehtova, että täällä asiat tosiaan usein
lähtevät eskaloitumaan mitä yllättävimmillä ja mieleenpainuvimmilla
tavoilla. Ja mikä hieno sana: eskaloitua. Painakaa se mieleenne ja laajentakaa sanavarastoanne. Turisti
Kaarelan kommenttiosastolla paljastaa suunnittelevansa kaapista ulos
tulemista ja oman nimen käyttöön ottamista. Tuskinpa on tyttö
vakavissaan. Vai onko sittenkin. Vakava askel, vakava askel. Niin kuin
tietysti haaveet maalle muuttamisestakin. Ei maalle kannata muuttaa
Turisti, ei siellä mitään ole, ei edes omaa rauhaa, vaikka niin voisi
tyhmempi luulla.
Lisää asiantuntemusta
Blogistania saa lisää asiantuntemusta Pekka Gronowin
lisättyä bloginsa listalle. Siellä kannattaa käydä tutkimassa mikäli
tekijänoikeudet jotakin kiinnostavat. Ihan hyvä lisä, sillä nythän on
viime aikoina ollut Blogistaniassa vähän sellaista henkeä ettei
tekijöillä juuri mitään oikeuksia kuulu ollakaan. Ja miksi
kuuluisikaan, tekeminenhän on sinällään hauskaa ja riittävä palkinto,
kuten jokainen bloggaaja hyvin tietää. Sami
seuraa hanakasti ulkomaista lehdistöä ja nyt on Guardian unohtanut
punkin ja mikä pahinta Sibeliuksen. Ei muuta kuin valitusta tekemään.
Hienoa että meillä on tällaisia valppaita henkilöitä valvomassa
suomalaisten etuja.
Nuori mies etsii seuraa kokeneista naisista
Lentävässä juustossa on petytty inhimillisen keskustelun mahdollisuuksiin. Puhuminen on aina turhaa. Tämä ei Ritaa
pelästytä koska hän on syvästi ihastunut Tommin tapaan jäsentää
maailmaa. Jäämme seuraamaan kuinka angstisen nuoren miehen ja maailmaa
nähneen rouvan suhde etenee.
Muut mediat kirjoittavat
Kilpailijamme Lehti
raportoi eduskunnassa käydystä keskustelusta joka liittyy seksin
ostamisen kieltämiseen. Vanhasen ja Hyssälän yhteisaloite "muutaman
iloisen pojan ja iloisen tytön tilaamisesta Aleksis Kiven kadulta" ei
johtanut toivottuun lopputulokseen. Mutta muualla on vielä toiveita
uudenlaisesta rinnakkaiselosta. Lehti nimittäin raportui myös että
Luther-säätiössä pohditaan uudenlaisen yhteistyön aloittamista
naispappien kanssa. Ensimmäisen PC-viruksen syntymäpäivä oli mennä ohi
aivan huomaamatta. Onneksi valpas Tekno-Kekko huomioi tapahtuman. Sanoma ihmiskunnalle
ymmärtää yli nelikymppisten naisten päälle. Ihan tuli kaikkien yli
nelikymppisten naisten puolesta kyynel silmään tuota lukiessa. Mutta
kyllä yli nelikymppiset miehetkin osaavat olla ihania. Ja jotkut
nuoremmat ja vanhemmatkin.
Ja lopuksi ilouutinen
Siilimys
on hetkeksi herännyt horroksestaan ja jakaa kanssamme utopiansa
sellaisesta paremmasta maailmasta jossa kaikki välittävät toisista ja
yrittävät miettiä mikä on oikein ja tehdä sitten niin:
Siilit
ovat rohkeita ollessaan siellä, eivät pelkää kuolemista, eivät
väärässäolemista, eivät eri mieltä olevaa tai erilaista siiliä, vaikka
olisi kretuliini. Ne pitävät kiinni siitä mihin uskovat, mutta
punnitsevat silti ajattelutapojaan ja kuuntelevat toisia siilejä,
etteivät vain tulisi tuominneeksi ylimielisyydessään muita miten
sattuu. Ne tietävät olevansa tärkeitä, eläviä olentoja, mutta eivät
erehtymättömiä, tai tärkeämpiä kuin toiset.
keskiviikko, 8. helmikuu 2006
Kommentit